maanantai 5. syyskuuta 2011

Vaihtoehtoja hääkakulle...

Häähössötys jatkuu, oon huomannu että tää blogi toimii loistavana kanavana purkaa suurimpia höyryjä, kun ei niitä viittis päästää kavereiden niskaan joka kerta kun nähdään.
Mulla oli viikonloppuna muutama kiva tyttö yökylässä ja puheiden käännyttyä (yet again) häihin, sain päähäni yllättäen etten välttämättä haluakaan perinteistä hääkakkua! OHO?! Mietin kuinka söpöä olisi rakentaa iso notkuva torni söpöistä vaaleanpunaisista ja -sinisistä cupcakeista, tai vaihtoehtoisesti tilata pari-kolme voileipäkakkua, kun Marko voisi elää niillä. Alla muutama inspiskuva (lainattu erinnäisistä lähteistä) noista cupcakeista :)




Ja sitten voileipäkakut... (tosin tästä saattaisi tulla sanomista makealle persojen sukulaisten keskuudessa)




Luoja kun tuli nälkä... Siitä puheenollen, painonpudotus/kiinteytys/hääkunto 2012 junnaa paikoillaan ihan hullusta treenaamisesta huolimatta. Harrastan tällä hetkellä hengästyttävää ja raskasta (no siis ainakin mun mittapuun mukaan, sykkeet max. 184) liikuntaa 4-6 kertaa viikossa, ja Keventäjien mukaan kalorivajetta tulee JOKA päivälle. Nyt sitten siellä porukka miettii että noniin, eikai nyt laihdu jos ei syö, mutta kun miä SYÖN! Keventäjien mukaan mun kaloritavoite päivässä on 1898kcal, joka on mun mielestä ihan hillitön määrä safkaa? Tässä ei siis ole laskettu vielä mahdollista liikuntaa, joten jos käyn esim. pumpissa (kulutus yleensä n. 500kcal:n luokkaa) niin syötävän ruoan määrä lisääntyy hurjasti! Emmiä kerkeeeeee...

Tarkoituksena ois nyt siis ottaa pikku spurtti kilojen karistamiseksi poistamalla hiilarit ruokavaliosta (tai no vähentämällä ne 20g:n päivässä). Tiedän että Atkins-tyyliset dieetit ovat rankkoja keholle ja yleensä tulos on melko lyhytaikainen, mutta koska liikuntapuoli on jo hyvinkin hoidossa niin saan tästä kaivattua boostia projektiin. Ja kaikki nyt pudotetut kilot ovat helpotusta loppuajalle häiden lähestyessä.

Olen miettinyt paljonkin tätä proggista ja aikaa häiden jälkeen, jos/kun saan pudotettua painoni haluamalleni tasolle, olenko sitten onnellisempi? Teenkö sitten vihdoin niitä asioita joita en nyt tee mukamas painoni takia, kuten esimerkiksi kesäisin väliinjätetyt rantareissut ("kuka haluais muka nähdä mut bikineissä!?"), tanssiharrastuksen aloittaminen ("karmeeta katsottavaa kun tää massa sheikkaa..") tai vaikkapa ihan vaan niiden ihanien vaatteiden pitäminen joka ei muka ole ollut mahdollista tän painoisena? Luulen että näiden asioiden läpikäynti on hyvinkin hyödyllistä, niinsanottua henkistä laihdutusta, koska yhtälailla huono itsetunto ja tietyllä lailla vääristynyt minäkuva on kerännyt painolastia koppaan kuin kroppaan. Tärkeintähän pysyvän painonpudotuksen tavoittelussa onkin käydä läpi MIKSI sitä on ylipainoinen, MIKSI syön herkkuja, MITÄ niillä yritetään korvata, MIKSI en liiku tarpeeksi. Jos haluaa asioiden muuttuvan, on oltava valmis muuttamaan niitä.

Kyllä minäkin hedonistisena luonteena tykkäisin mieluummin rötvätä sohvalla sipsikulhon ja dipin kanssa leffaa katsellen, mutta tässä nähdään mihin mielitekojen kuuntelu ja orjallinen totteleminen on mutkin johtanut. En oikeastaan ees pidä hirveesti liikunnasta, vaan olenkin aiemmin alkaessani laihduttamaan vaan karsinut syömisiä pois, en lisännyt treeniä ollenkaan. Nyt lähdin lähestymään tätä jättimäistä projektia eri suunnasta, ja vaikka jumppaan kuin mielipuoli, ei paino putoa mihinkään. Tässä vaiheessa siis tajuan, kuinka kokonaisvaltainen homma tämä laihdutus oikeastaan onkaan. KAIKEN pitää olla just eikä melkeen, ja täytyy oikeasti nähdä vaivaa ja tehdä töitä saavuttaakseen edes parinsadan gramman pudotuksia kahden viikon aikajaksoilla. En tosiaan ymmärrä miksi paino ei putoa vaikka olen elänyt tosi askeettisesti viimiset kaksi kuukautta.

Toivotaan että hiilariton ruokavalio potkaisee homman kunnolla käyntiin, sillä mulla on tosi paha mieli ja tekee mieli luovuttaa kun käyn kotivaa-alla eikä taaskaan mitään edistystä.

Oikeastaan toi ylempi lause on ihan bullshittiä, koska just eilen jumpassa Nellin kanssa käydessäni kertasin edistystä peruskunnossani: aikaisemmin sykkeen noustessa nopeasti esimerkiksi 160:n tietämille oli tuloksena huippaus, huono olo ja haamunaama. Pelkästään pumpin askelkyykkybiisi sai minut kakomaan ja jouduin istumaan alas ettei lähtis taju. Ei toivoakaan että olisin pärjännyt spinningissä, Zumbassa tai kahvakuulassa.

Tällä hetkellä huomaan että esimerkiksi just reippaan zumbatunnin aikana mun syke saattaa nousta 184 lyöntiin ja en edes huomaa sitä (no huomaan siis kovana hengästymisenä mutta ei tee pahaa :D). Maksimisyke on siis noussut, keskisyke alentunut ja leposykettä en oo mitannu, mutta eiköhän sekin oo laskenu aikaisemmasta. Kunto on siis huomattavasti kohentut tän treenihullutuksen aikana. Palaudun kovistakin sykkeistä nopeasti ja jaksan panostaa tekniikkaan entistä enemmän voimia nyt kun kaikki keskittyminen ei mene tajuissaan pysyttelemiseen ja oksennuksen pidättelemiseen. Jaksoin myös ihan ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen polkea spinningissä kokonaisen biisin seisaaltaan! HURRAA! Tää ei ehkä tunnu järin suurelta saavutukselta mutta mulle se oli selkeä virstapylväs tässä projektissa, ens spinnussa menee kaksi biisiä! Pumpissa olen nostanut painomäärää selkeästi, varsinkin jalkabiisissä, joka on aina ollut mun heikko kohta (mulla on saman verran painoja kyykyissä kuin rintalihasbiisissä :D).


Lisäksi mittauksissa olen huomannut senttien kadonneen joukolla vyötäröltä, reisistä ja käsivarsista. Tämähän se oikea kiinteytymisen mittapuu onkin, eikä kilojen tuijottelu, mutta painon putoaminen olisi konkreettisempi ja motivoivampi merkki siitä että tässä edetään edes jotenkin..

Tästä tuli nyt melkoisen pitkä avautuminen, mutta minnekäs sitten jossei tänne... Motivaatiokuvat lainattu erinnäisistä lähteistä, suurin osa we<3it.

Protskuterkuin
Milka

3 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Hyvä Milka! Paremmin peili kertoo tulokset kun vaaka :) Toki tietty ymmärrän, että ois kiva saada niitä näytön numeroitakin pienemmäks, koska siitä saa lisätsemppiä sohvalta nousemiseen. Oon kyllä itekkii välillä turhautunu, kun treenaan hulluna ja vaaka näyttää aina vaan samaa, mutta oon päätellyt että Jennin vaaka on varmaan vaan rikki :DD

Emmi-Riikka kirjoitti...

Eikä Marko oo ainoo tästä kööristä kuka eläis voileipäkakulla! Mul on tunne et sulhasella ja morsiamen serkulla tulee oleen kisa viimisestä voileipäkakkupalasta ;D

Ja kuhan on paljo makeetaki, vaikkei sitä perinteistä hääkakkua oiskaan, ni mucho bueno. (Mulleki tuli nälkä.)

Hanna kirjoitti...

Tsemppiä rankkaan matkaan! Mä odottelen kans et ne tulokset alkais vihdoin jossakin näkymään! Nyt alkaa kunnon terveyskuuri mulla, jätän myös hiilarit pienemmälle ja katon mitä suuhuni laitan! :) On se vaan niin kurjaa ku joutuu miettii mitä syö ku ei oo tottunu siihen, mut kaipa sen nopeesti sisäistää :) HYVÄ ME !

http://bananasplitpogostick.blogspot.com/