torstai 25. joulukuuta 2008

Soooo happy!

Olen vaikea ihminen mitä lahjoihin tulee. Rakastan yllätyksiä, mutten omaa minkäänlaista kärsivällisyyttä. En anna Markolle mitään vinkkejä ennen joulua, koska haluan tietää kuinka hyvin se minut tuntee. Tässäpä siis tulos tänä jouluna: Marko tuntee mut läpikotaisin :D

Marko sai joululahjaksi Farcry 2 xbox-pelin, hiekanvärisen palestiinalaishuivin, kultakellon (muovia) joka puhuu ja Indiana Jones t-paidan Asokselta. Kaikki nähtävänä seuraavassa kuvassa:
Kämppä näyttää sekaiselta, jota se kyllä varmaan onkin. Alla vielä pari kuvaa asunnosta joulutamineissa:
No sitten niihin lahjoihin :) Mulla on kyllä maailma paras poikaystävä, vai mitä olette mieltä näistä:

Diorin Miss Dior Cherie-tuoksu
Tätä itseasiassa olin toivonut, melkeimpä pelkästään tuon pullon takia :D









Samalla linjalla jatketaan, Marko oli ITSE kekannut ostaa mulle myös Diorshow-maskaran, sävy Azure Blue <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3 onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_3T4HvXRVtY4/SVNUh4s_7XI/AAAAAAAAAEM/hRSuKgIBpG4/s1600-h/omatkuvat+305.jpg">Sain myös lahjakortin ZOY-hoitolaan, yli tunnin jalkahoitoon! Olen niiiin sen tarpeessa...

Näistä seuraavista olin eniten yllättynyt, koska en uskonut että Marko uskaltais ostaa mulle vaatteita. Se oli kuitenki tilannu Asokselta mulle alla olevan Kiss-henkisen t-paidan, merkkiä Amplified:

Se oli täydellisen istuva ja laadukkaan tuntuinen päällä, ja kuinka SÖPÖ! Kaiken tämän lisäksi Marko oli osannut tilata minulle Asokselta myös Dice:n käsilaukun:















Eikä siinä vielä kaikki. Tuo ihana mies tiesi mistä naruista vetää ja osti minulle myös alati kasvavaan Sims-pelisarjaani Kartano ja Puutarha-lisäosan!!!!!!!! Mistä se tiesi?????????? :D

Mitä te saitte?

torstai 18. joulukuuta 2008

Note to self : postaa enemmän.

Nyt hävettää. Kunpa voisin edes sanoa, että töissä on pitänyt kiirettä tai että elämässä on tapahtunut jotain täysin aikani vievää, mutta ei. Lorvikatari on diagnoosi. Kirjoitetaanko lorvikatari muuten yhdellä vai kahdella ärrällä?

Viime postauksessa (josta on jo irvokkaan pitkä aika) kerroin visakortistani. No, huonostihan siinä kävi. Otin kaikista pienimmän luottolimiitin, eli 800€, ja luottavaisena tuhlailin ja ostin isoja asioita kun luulin, että joku kerta ostaessani vaikkapa vessapaperia visalla kassaneiti tärkeilevästi ottaisi korttini ja leikkaisi sen kahtia luottolimiitin täytyttyä. Niin ei siis käynyt, vaan sain nyt joulun alla melkein seitsemän ja puolensadan euron laskun luottokunnalta. Multa meinasi tulla oksennus kun näin loppusumman ja eräpäivän. What to do? What to doo-oo-oo?? Onneksi mulla oli vielä Sammon joustoluottotilillä melkein kuusisataa euroa varaa, ja sain maksettua visalaskun melkein kokonaan sillä. Silti, syvintä sontaa tälläinen. Nyt maksan sitten vain yhtä "lainaa" pois, viisasta tämä olisi ollut aikaisemminkin mutta minä tarvitsen selkeästi vähän katastrofaalisempia merkkejä herätäkseni kulutusunestani.

Kaikennäköistä kamaa minä sillä visalla sitten kuitenkin sain. Ostin lempikaupastani Asokselta vaikka mitä, laittelen kuvia vähän myöhemmin kun pääsen kotiin. Dataan tosiaan nyt siis töissä, eikä minulla olisi lupaa tähän mutta kun täällä on niin pirun hiljaista!!
Tilasin Ruotsista Venus interfit 300 salamasetin softboxeineen ja sateenvarjoineen, enkä osaa käyttää sitä. Että se siitä sitten.
Tilasin Asokselta Miss Sixtyn pikkumustan josta kirjoittelin myös aikaisemmin, enkä vakuutteluistani huolimatta ole käyttänyt sitä kertaakaan. Nonni, äiti oli oikeassa (älkää kertoko sille!).

Nyt siis kaikki mulle heti kuvattavaksi et opin käyttämään sitä salamasettiä. Olen halpa ja hyvä, tai ainakin hintalaatusuhde on kohillaan, ja teen meikin ja tukan samaan hintaan tarvittaessa. Pliis pliis, mun on myös todistettava Markolle, että valokuvausharrasteluun kuluttamani tuhannet poikivat joskus itsensä takaisin. :D

Jatkan kirjoittelua illalla, mikäli maltan. Latasin uusia GG:n kakkoskauden jaksoja ja otin aamulla ennen töitä pienen teaserin ekasta jaksosta, hyvältä vaikuttaa.

Pus, M.

Ainiin ps. Se missixtyn mekko on nyt alennuksessa. Mun tuuria.

torstai 2. lokakuuta 2008

Visa is a bitch!

Kuten aikaisemmassa entryssäni kerroin niin hankin itselleni visan tuossa vähän aikaa sitten. Eipä olisi pitänyt. Olin sinänsä kaukaa viisas, että tajusin ottaa pienimmän mahdollisen luottorajan kortilleni, oliko se nyt sitten 800€, mutta onhan sekin luoja sentään paljon rahaa!?

Visa kuitenkin mahdollistaa minulle vaate- ja kenkäintoilijana ihan uusia ovia ja ikkunoita joista kavuta läpi. Vaikka netissä kukkii tuhansia kauppoja odottamasta löytämistään niin olen luottanut tähän asti vain asos.comiin. Tilaamani tuotteet ovat tulleet nopeasti, olleet oikean kokoisia (siitä tietysti saan kiittää vain itseäni ja tarkkaa mittanauhaa) ja laadultaan oikein mallikelpoisia. Tällä hetkellä hakusessa ovat seuraavat ihanuudet:

1. Täydellinen kukkamekko

Minulla on selkeä visio hyvin istuvasta scoop neck-kukkaleningistä jonka voisin pukea antiikkinahkasaappaiden ja nahkatakin kanssa. Mahdollisesti yhdistäisin kokonaisuuteen vielä jonkunmoisen beanie-hatun tai baskerin huonojen hiuspäivien varalle. Minulla on myös aivan ihanat punaiset nahkasormikkaat jotka toisivat väriä ja korostaisivat sitä myös mekosta.

Ylläolevassa kuvassa on Just Cavallin silkkijerseymekko joka on valitettavasti 158€ hintaluokassaan hiiieman liian kallis minun budjetilleni, mutta a girl can dream, right? :)

2. Täydellinen raskas kultaketju

Haaveilen myös raskaasta kullanvärisestä kaulaketjusta jonka voisin yhdistää joko vihreään tai merensiniseen satiini/silkkimekkoon. Asoksella oli jossain vaiheessa valikoimissaan kertakaikkisen upea paksu kultaketju jonka keskiosassa oli kivana pikku yksityiskohtana solmu. Sitä ei valitettavasti enää löydy ja etsintäni jatkuu.

3. Täydellinen pikkumusta!!!!!!!!

Tämä on se tärkein näistä kolmesta tavoitteesta. Jokaisella tytöllä pitäisi olla kaapissaan yksi luottomusta ja minun omani olisi seuraavanlainen: Kauttaaltaan tyköistuva ja siksi hieman kynämäinen, tukevasta kankaasta tehty minihelmainen luomus.
Minulla on jo yksi korsettimallinen olkaimeton mekko, mutta koska haluaisin pukea alle myös rintaliivit (jotkut pahuksen seksikkäät tietysti, sukkanauhoja unohtamatta!) siinä pitäisi olla olkaimet.
SATC-sarjan Mirandalla oli yhdessä jaksossa päällään juuri se pikkumusta joka varmasti sopisi minullekin parhaiten, on kaulukseltaan suora, kuten allaolevassa kuvassa

Toisaalta sitten sydämeni halajaa myös Miss Sixtyn VIELÄ yksinkertaisempaa mekkoa, joka siis esitelty alla. Tässä mallissa on kaikki kohdallaan, tyköistuvuus, kaulus, pituus, kangas, tukevuus, AH AH AH!! <3<3<3
Itseasiassa taidan tilata tuon ja miettiä seurauksia vasta myöhemmin. Hinta on raivostuttavat 117€ mutta voihan sen aina palauttaa jos... Äh, en onnistu siis huijaamaan edes itseäni!

NONIIN!!! Nyt kerkesin tilata sen! Mitäs jos se on liian pieni, Miss Sixty tekee kuitenkin tosi pieniä kokoja, apua, osaankohan lähettää sen takaisin? Lohduttaa hieman ajatella että se on todella yksinkertainen ja laadukas, ja näin myös monivuotinen.
...ei jostain syystä helpota...

Heti tänään illalla annan mun visan Markolle säilytykseen.

torstai 17. heinäkuuta 2008

Oho?

Mulla ei selkeesti elämässä tapahdu juuri mitään kun entrytahti on mitä on. Tai sitten vetoan siihen, että latailen juttujani aina viikon verran ja räjäytän infopommin aina yhteen entryyn. No joka tapauksessa seuraavaa on kartalla tällä hetkellä:

1. Ilon Talon avajaiset
Onnela kesti Kotkassa noin viisi ja puoli minuuttia, ja nyt Sedu avaa uuden yrityksen vanhan Onnelan tiloihin. Hävettää vähän Kotkalaisten puolesta, miksei täällä hienosti sisustettu, tilava ja savuton (ja hienhajuton) paikka menesty? Miksi me menemme aina uudestaan ja uudestaan Kotkansaaren syöpäkasvaimeen eli Seurahuoneelle? Toivon ihan vilpittömästi että Ilon talo kabaree-henkisyydellään ei potkaisisi tyhjää ensimmäisen puolen vuoden jälkeen.

Tunnustan olevani superpinnallinen mitä tulee yökerhoiluun. Inhoan jonottamista ja...

*puhelu*

...voi APUA! Välittäjä soitti ja kysyi että voiko viedä jonkun asiakkaan katsomaan 10min päästä meidän asuntoa? Ei siinä muuten olisi mitään ongelmaa, mutta kun en nyt kuolemaksenikaan muista että onko siellä alushousuja lattialla tai muuta raskauttavaa todistusaineistoa joka mahdollisesti yököttäisi normaaleja ihmisiä!! P*rkele. No toivotaan parasta...

Niin, pinnallinen! Vihaan jonottamista kylmässä Kotkan yössä ja tylyjä portsareita. Kotkassa ei kertakaikkiaan naamajulkisuus toimi (ei kannata mennä ovelle kysymään "etsiä tiiä kuka miä oon?"), ja siksi täällä saa erityiskohtelua ainoastaan jos olet henkilökuntaa, tai jos sinulla on hävyttömän paljon rahaa jaella ympäriinsä. Onneksi minun avajaiseni on pelastettu siltä osin että firmalla on kortti jolla pääsee sisään ilmaiseksi ja jonottamatta. Phuh.

Noniin, nyt kaikki ajattelevat että olen ykkösluokan pyrkyri. Ehkä olenkin, mutta onneksi se jää pelkästään käytännön mukavuuksien tasolle. Olen lisäksi superbimbotyhjäpää valmistautuessani iltaan. Nytkin tällä viikolla olen paahtanut itseäni (jokseenkin turhan takia) solariumissa harva se päivä, ja illalla on edessä vielä itseruskettavan levitys-urakka (suosittelen Piz Buinin vaahtoa, mikäli sinulle ei tule helposti ihottumaa). Olen hurahtanut lyhyihin (vai lyhyisiin, lyhkäisiin, miten 'lyhyt' taivutetaan???!!) hameisiin, ja kuvittelen tosissani että minulla on niihin sopivat jalat. Sukkahousut on yök. Siksipä rusketus on must, oli se sitten aitoa tai ei. Meikkaan ja laitan hiuksia tuntikausia ja olen salaa kateellinen kavereilleni jotka pääsevät luonnonkauneutensa takia hyvin vähällä stressillä. Laitan kuvia huomiselta lauantaina niin näette mihin tuo kaikki ulkonäköhysterisointi yleensä sitten johtaa.

2. Jalkapallo
Kyllä, hyvät naiset ja herrat (who am I kidding, ei tätä kukaan mies lue?) olemme perustaneet tyttöjen kanssa jalkapallojoukkueen. Marko-parka värvättiin valmentamaan meitä, mutta jo ekat harkat todistivat että se murto-osa porukasta, joka viime sunnuntaina vaivautui treeneihin tulemaan, ei ollut ollenkaan toivotonta! Harjoittelimme syöttöjä ja haltuunottoja ja erilaisia potkuja (joissa minä olen kyllä surkea...), ja ainoa asia mitä emme oikein hallinneet, tai halunneet hallita, oli pallon haltuunotto rinnalla.

Marko valittaa aina etten ole kiinnostunut sen harrastuksesta millään muotoa, ja tottahan se oli, siis ennenkuin telkkarista tuli FC Veenus ja mulla syttyi lamppu pään päällä. Yllättävintä koko proggiksessa oli se into millä näitä potentiaalisia futistipusia valuu sisään! Luulen että osaa motivoi "kauden" lopussa järjestettävä saunailta, mutta suurin prosentti typyistä on ihan OIKEASTI innoissaan tästä uudesta harrastuksesta. Laitan treeneistä kuvia heti kun meillä on joku joka jaksaa niitä ottaa.

Tajusin juuri ettei mulla ole mitään mielenkiintoista kohtaa 3, joten laitan kuvina tähän pari kivaa asustetta joista olen tällä hetkellä hykerryksissäni:

Merihenkisyys on nyt näkynyt muodissa jo pitemmän aikaa, ja tilasinkin (jälkijunassa niinkuin aina...) asokselta ihanan solmuvyön. Lisäksi tykästyin mahdottomasti kullanväriseen rannekoruun samasta puljusta, tässä kuva siitä:



Koen kyllä ymmärtäväni mikä milloinkin on in, mutta edelläkävijäksi minusta ei ole. Luulen aina olevani ensimmäinen maailmassa joka ajattelee että hei, tämä sinipunavalkoraidallisuus ja solmut ja muu sailor-sälä näyttää kivalta ja on tosi muodikasta, ja sitten tajuan että Glitterissä myytiin merihenkisiä koruja jo vuosi sitten. Plah. Siksi olenkin sitä mieltä että paras on vaan pidättyä siinä mistä itse pitää ja lopettaa viimeisimpien villitysten perässä haahuilu. Minulle tärkeintä onkin soveltaa trendejä oman tyylini puitteissa, oli se kuinka 'last season' tahansa.

Ps. Persoonallisuus on uusi musta ;)

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Yehaa!!

Tänään, ensimmäistä kertaa käynti jonkun sortin kierrätyskeskuksessa tuotti tulosta. Olen kiertänyt Kotkan kirppareita turhaan etsimässä oikeita löytöjä, ja huomannut että Kotkalaisilla vanhuksilla ei ole selkeästi ollut varaa merkkituotteisiin kuten Chaneliin ja Gucciin, tai sitten he ovat liian tietoisia tavaroidensa arvosta viedäkseen niitä kirpparille. No, joka tapauksessa tänään siis töiden jälkeen (josta muuten lähdin ihan hävyttömän aikaisin) kipaisin Avustus- ja keräyskeskuksen kirpparilla ihan vaan nopeasti, koska Marko odotti tympääntyneenä autossa. Kiertelin aikani ja huomioni kiinnittyi naisten kenkälaariin. Sieltä poimin nämä suloiset bowback-korkokengät:
Olen katsellut Asoksen versioita tällaisista rusettiperäsistä kengistä (joissa tosin rusetti on isompi ja korko korkeampi), ja sanoisin että kirpparilöydöksi ihan jees! Kenkähyllyn yllä roikkui naisten pieniä käsilaukkuja, josta bongasin riemukseni aivan supersuloisen olkilaukun!

Minun oli ihan pakko tietysti saada molemmat, joten marssin kassalle vaikkei kummassakaan ollut hintaa ja minulla oli vain kymppi rahaa. Myyjätär oli iältään jotain 80 ja kuoleman väliltä, ja kun kysyin yhteissummaa niin luulen että hän vähän huiputti minua. Loppusumma oli tasan 10€, minusta ehkä vähän liikaa, mutten viitsinyt käydä kitsastelemaan siinä kiireessä. Laukussa on sisällä kukonaskelkuvioinen kangas, joka oli mielestäni tosi söpö myös.

Ehkäpä nyt silmäni harjaantuu ja minulle aukeaa aivan uusi maailma second hand-tuotteiden parissa!

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Tyttöjen juttuja...

Lauantaina ilma suosi jo kauan suunniteltua luksus-tyttöjeniltaa, jonka ohjelmaan kuului supertreeni isolla trampoliinilla, sauna ja kasvo-, hius- ja vartalohoitoja, valtava määrä ihanaa grilliruokaa ja mansikkakuohuviiniä (Fresitaa, naaaaam...) ja tietysti äärimmäistä HC juoruilua.

Kuten kuvasta näkyy, ruokamäärä oli ihan järjetön! Lihaa oli joka lähtöön, kolmea eri salaattia, hedelmiä, patonkia, maissia jne jne... Meiltä jäi syömättä noin 90% kaikesta mäyssystä, mutta kummasti sipsi ja karkit maistui ja mahtui vielä aterian jälkeenkin? Oli todella rentouttavaa vaan olla, ilman miehiä ja alkoholia. Nehän ne yleensä naisten ongelmat aiheuttavatkin viikonloppuisin. Kaikenkaikkiaan ihana ilta, varmasti järjestetään toistekin!

Olen ihan hurahtanut nettikaupoissa shoppailuun. Minulla ei, paha kyllä, ole itselläni visa-korttia jolla saisin tilattua ulkomailta, mutta onneksi poikaystävälläni on! Niinpä tosi-jalkapallovaimon tavoille uskollisena lainailen Markon korttia tiuhaan tahtiin. Viimeiset ostokseni tein American Apparell-nettikaupasta. Etsin turhaan sähkönsinisiä legginsejä verkkokauppa verkkokaupan jälkeen, kunnes täältä siunatusta friikkivaatekaupasta läysin täydelliset yksilöt...

Kuvassa siis kahdet muutkin, mutta näitä saa siis yksittäinkin. Tilasin lisäksi superhienon trikoohameen korkealla vyötäröllä. Hintataso on todella edullinen verrattuna muihin ulkomaanshoppeihin, ja tuotteet ovat sweatshop-vapaita...Hyvän omantunnon vaatteita :)

Cool, eh?

Laitoin tänään verkkopankissa hakemuksen menemään omaa visaa varten, kauhulla odotan kirjettä jossa sanotaan ettei tälläiselle tuhlaajahutturalle mitään myönnetä. Sitten minun ei enää tarvitse kinuta Markon korttia käyttöön, musta tuntuu että sekin salaa pelkää etten koskaan maksa sille takaisin!

No mutta nyt sitten taas öitä, menen nukkumaan ja uneksimaan leggareistani :)



keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Uutukaisuuksia.

Koska melkein kaikkea pitää kokeilla, päätin minäkin sitten ruveta jakamaan tiedonmurusia äärimmäisen mielenkiintoisesta elämästäni. Tästä siis viksuimmat voivat lukea rivien välistä ettei piskuisessa elossani juurikaan mitään tärkeää tapahdu, mutta päättelin että blogien määrä suhteessa oikeasti mielenkiintoisiin ja seuraamisen arvoisiin ihmisiin on niin valtava , että kaikilla ei mitenkään voi olla maailmaamullistavaa sanottavaa. Huh, ei paineita.

Minä olen kuntosalilla töissä. Se itsessään jo varmasti määrittää monen mielikuvan allekirjoittaneesta, koska siis kaikilla kuntosalityöläisillähän on ehdottomasti hauiksenympärys suurempi kuin älykkyysosamäärä (noin luki muuten mun abivihkokuvauksessa, kiitos L <3). Minulla on tosin aina ollut vähän sellainen periaate että poikkeus vahvistaa säännön, ja voi luoja että minä olenkin se poikkeusten äiti. Minulla ei juurikaan ole peruskuntoa, en omaa suuria lihaksia enkä timmiä spinningpyllyä. Olen ikuinen laihduttaja ja roskaruuan puolestapuhuja. Se siitä sitten, ainakin tiedän että mikäli saan joskus jonkunlaista tunnustusta tässä työpaikassa, se ei johdu ulkonäöstäni! :D

Jostain kumman syystä minulla on ihan äärimmäisen kauniita ihmisiä lähipiirissäni, PALJON! On pitkäsääristä blondia, tummaa ja eteeristä, pientä ja söpöä sekä boheemia ja luonnonkaunista. Onneksi näille ystävilleni sattuu ja tapahtuu omien kommellusteni ohella, ja saan heiltä varmasti jutunjuurta entryihini. Itseäni imartelematta kyseessä on siis vähän SATC-tyylinen blogi.

Kuntosalityön ohella teen valokuvauskeikkoja enemmän tai vähemmän riippuen sesongista. Valokuvaajana minua vaivaa alituinen isnpiraation puute ja vision vähyys, että tervetuloa vaan kuvattavaksi minulle; "laita käsi leuan alle ja kallista vähän päätä"... Joka kuvaussessiosta silti onnistun puristamaan tarvittavat hyvät kuvat ja lisäilen niitä tänne varmasti jatkossa.

Voitte myös olla varmoja siitä että tulen napisemaan omasta ihmissuhteestani ja ajankohtaisuuksista, kuten taloprojektista, tasaiseen tahtiin. Merkintöihin päätyvät myös mahdolliset juhlat, reissut ja sen sellaiset, joten stay put! Täältä pesee!!