Olen pitkään etsinyt päivänasu-täytteisten blogien viidakosta jotain aidosti hauskaa ja sisällöltään mielekästä yksilöä, ja kappas vain mihin törmäsinkään!
More To Love on piristävä poikkeus samanlaisuudessaan harmaassa bloggaajakansassa. On hienoa nähdä vähän isompien tyttöjen pukeutumista, huumoria ja häpeilemätöntä elämänasennetta. Kuten blogin kuvauksessakin sanotaan, More to love on pistetty tahallisesti läskiksi. Siellä syödään pitsaa ilman vähäisintäkään katumuksen ripettä ja nyt luettuani muutaman postauksen dieetti tuntuu olevan lähes kirosana.
HIENOA!
Itse makkaroitani häpeillen luen kasvavalla kunnioituksella näiden upeiden naisten rempseitä postauksia ja mietin että miksei sitä vois vaan sitten tykätä itsestään, tai ainakin lopettaa valitus jossei asioille mitään meinaa tehdä.
Jostain syystä, vaikken itse ihan hurjan ylipainoinen olekkaan, hesburgeriin tai pitsalle meno lietsoo syyllisyyttä, ja myönnän kyllä katsovani tuomitsevalla silmällä selvästi ylipainoisia ihmisiä mäkkärin jonossa. Miksi ei muka saisi nauttia hyvästä ruuasta (mäkkärin ja hesen kohdalla tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä) vain siksi että et mahdu koon kolmekasi farkkuihin? Onko herkuttelu ainoastaan geenilaihojen onnenpekkojen oikeus?
Jos itse palkitsen itseni jostain asiasta, teen sen yleensä hyvällä ruualla. Muutenkin voisi, tiedän kyllä, mutta mulle kaikki friteerattu on vaan liian suuri houkutus. Ranskalaiset, mozzarellatikut, sipulirenkaat, nugetit yms yms HALLELUJA!
Tulen varmasti jatkossakin lukemaan tätä riemuvoittoa kilojen piilottelusta ja syömisen hyssyttelystä.
P&C
Milka
8 kommenttia:
Bongasin ton more to love blogin kans eilen, ihan loistava! Me likey kans :D
Bongasin kans ton More To Loven tuossa joku hetki sitten ja joo, täytyy myöntää että ihan kurvikkaita naisia ovat! ;)
Kannattaa kuitenkin lukea postauksia vähän taaksepäin ja huomata kuinka esim. mä oon kamppaillut painoni kanssa paljon. Oon siis just laihduttanut 35kg ja nyt antanut itteni nauttia kesästä. Outoa on ollut se, että en oo vielä lihonut kiloakaan takasin... Nyt koputan puuta, koska kohta lihon kyllä.. :D En aio antaa itteni palata entisiin mittoihin, sillon en ollut tyytyväinen itteeni ollenkaan. Oon aina ollut sellanen joka häpeilee syömistäni ja häpee sitä, että oon lihava.
Vasta viimeaikoina oon alkanut päästä asian kanssa samalla aaltopituudelle ja tajunnut sen, että mä en edes aio olla koskaan ruipelo. Laihempi kyllä, ruokavaliostani oon edelleen tosi tarkka. Mä kannustan ihmisiä tykkäämään itsestään, toi blogi on mulle ainakin tuonut ihan hirveesti sellasta puhdasta itserakkautta, koska nykyään voin jopa sanoa ääneen näyttäväni hyvältä, vaikka oonkin läski.
Pitkä avautuminen, mutta sun teksti oli hyvä ja pisti vähän ittensäkki miettii. :) Kiitos kehuista, mä rupeen lukee kans sua!
Peppi oot mun uus sankari, 35kg? :o
Jee, ihana kirjotus! :)
Meikäläinen on koko aikuisiän ollut läski, mutta viihdyn kuitenkin itseni kanssa, sillä en asialle mitään näköjään tee :D (Olen myös jossain vaiheessa laihduttanut 15kg, mutta kerännyt kilot parissa vuodessa korkojen kanssa takaisin.)
Blogin idea on viestittää, että nauttikaa elämästä! :)
Ja meidän blogissa ei oo ku h*lvetin hyvännäkösiä läskejä! :)))
Ay ay, I agree! :)
Jes! Juuri tätä tarvitsemme. Nautitaan elämästä jokainen! Autetaan toisiamme siinä
päädyin jotain hyvin hämärää tietä pitkin blogiisi, ja luin kaikki postaukset kerralla läpi (jep, urakka suoritettu, vaadin papukaijamerkkiä) ja nyt sitten palasin tähän aiheeseen.
tykkään sun blogista tosi paljon ja kirjoitat tosi hyvin. mä en yleensäkään lue blogeja kuvien takia, skippaan suosiolla kaikki muotiblogit joissa on kymmenen kuvaa samoista kengistä, joten tämä on mukavaa vaihtelua kun kuvien seassa on oikeasti järkevää tekstiä. ai perkele, taisin eksyä aiheesta..
sitä meinasin sanoa, että kerroit katsovasi tuomitsevalla silmällä läskejä mäkkärin jonossa. jos ihminen on sinut itsensä kanssa, silloin ei asian pitäisi vaivata muitakaan. en kuitenkaan tajua että miksi XS-kokoisia isommille aina nauretaan jossain hesessä tai mäkissä, ihmisiä me ollaan kaikki. jos 50kg painava tyttö syö hesessä kerrosaterian ja 100kg painava tyttö salaatin, miksi sitä isompaa tyttöä kyylätään pahasti? tämä mulle ei avaudu.
jos eksyt blogiani lukemaan, huomaat varmaan että olen L-kokoinen, eli en siis mikään pieni. käyn tosi harvoin missään hesessä tms, ja ruokavalioni koostuu lähinnä kasviksista ja tavallisesta, terveellisestä kotiruoasta. painan silti enemmän kuin sen teinien määrittelemän 60kg:n läskirajan, mutta olen helvetin ylpeä itsestäni.
seuraavan kerran kun olet siellä mäkin jonossa ja mulkaiset lihavaa arvostelevasti, ajattele että hän tosiaan saattaa olla menossa tilaamaan sitä salaattia (ja jos se bongaamasi tyyppi on minä, tuu moikkaamaan!) mä en suvaitse kenenkään arvostelemista painon takia, ei voi koskaan tietää mitä lihomisen takana/syinä on. sitä tosiaan kannattaa miettiä siellä mäkkijonossa :)
ps. siis mitä v*ttua, mun omat postaukset on yleensä jotain tätä pituutta ja tää sentään on KOMMENTTI?!
Aleika, papukaijamerkki sinulle! Kuten tekstin loppuosassa kirjoitinkin, olen itse myös L-kokoa vaihtelevasti, enkä todellakaan 60-kiloinen. Halusin vain rehellisesti kertoa tuosta fiiliksestä, jonka luultavasti yhteiskunnan kauneuskäsitteet on mun päähän ohjelmoinu. Luulen myös että se osittain heijastelee mun omaa syyllisyydentuntoa noissa pikaruokapaikoissa käydessäni, mulla ei nimittäin riitä itsekuri salaatin tilaamiseen.
Tämä postaus oli siis enemmän ylistyslaulu terveelle itsetunnolle ja rennolle elämänasenteelle, jota sinultakin tuntuu löytyvän. Ihanaa että luet mun blogia, ja ihanaa että kommentoit! <3
Lähetä kommentti