maanantai 10. elokuuta 2009

Asiakaspalvelun kompastuskiviä...

Miten toimit tyypin kanssa, joka ei voi olla kahtakymmentä vanhempi, ja tulee kysymään että onkohan mulla viime kuun lasku maksamatta. Katsoin että kyllä, erääntyneenä näkyy vielä. Poika sanoo, että joo mulla meni vähän jutut uusiksi ja kauheesti on ollu tota paperihommaa ku mun isä kuoli ja oon hoidellu sen asioita tässä samalla, et saisko laskukopion. Lisäksi vielä hän tunnusti että raha-asiat on nyt vähän huonolla tolalla et oisko mahdollista et hän maksaa tän kuun laskun vähän myöhässä. Lupasin.

Musta tulis ihan paska ulosottomies.

En osannu pahotella enkä esittää surunvalitteluita, mietin et onko tökeröä kun en koko tyyppiä tunne. Surullista se silti on.

Asiasta keppiin, viikonloppuna oltiin ulkona ja mulla on vieläkin lievä krapula. Eilen puhaltelin uutterasti nukkumisen ja kotzonen syömisen ohella. Lauantaina oli mun kaverin synttärit Kotkan järjestötalolla, siellä oli bändi jonka nimi oli Pilkku. Ne veti hyvin, minä en, sillä hurrasin jo sisään tullessa soundcheckin kuullessani että "PISTE, PISTE!" Yeeees, get it out of your system... Onneksi en kerennyt eturiviin huutamaan väärää nimeä.

Viinipullo ja booli tekivät tehtävänsä, ja puoli kymmeneltä illalla päätin että menen hakemaan ystäväni Petran kotoa mun kanssa Sooloon laulamaan karaokea. Soitin sille et sul on puoltoista tuntia aikaa valmistautua, tuun noutamaan sut yhdeltätoista. Vastaväitteille ei annettu tilaa ja "hyvää yötä" viestiin vastasin olankohautuksella. Sharpisti yhdeltätoista seisoin Petun pihalla ja soitin sille, ei vastannut. Soitin uudestaa, nada. Laitoin viestin että nyt ovi auki sika, oon täällä oottamassa, ei vastausta. Loukkaantuneena lähdin YKSIN kinkkaamaan Jaakkoon ja sieltä onneksi löytyi kavereita. Ilon talo kutsui, kahdestikin, kun välissä kävin hakemassa Markon ja sen kaverit soolosta hoilaamasta. Ukkometso meni ennen sieltä lähtöä niin että tanner tömisi.

Ilon talon jälkeen kipaisimme Kotipitsaan hakemaan ne edellämainitut Kotzonet ja niitä odotellessa talutin humalaisen Markon istumaan läheisen kerrostalon etupihalle. Sanoin ettet lähde nyt mihinkään tästä, vaan odotat meitä (minua ja PJ:tä) etkä missään nimessä mene puhumaan noille poliiseille mitään.
Saatuamme pitsat löysin Markon oksentamasta puun alta.

Nyt en aio juoda taas enää ikinä. Piste. Tai no lauantaina mut firman bileitähän ei lasketa kun viina on ilmaista?

P&C
Milka the drunken sailor.

4 kommenttia:

Siina kirjoitti...

ai vitsi oli kiva herätä sunnuntaina pirteänä:D se on ihan mahtava tunne, vaikka illalla miettiikii että jääkö jostain paitsi.

Laura kirjoitti...

Milkan kertomuksen perusteella, oot jäänyt paljosta paitsi :D

Milka Rantamo kirjoitti...

Joo siis voi luoja et oli kivaa kuitenki! Sanotaan nyt vaikka niin, että ilta oli krapulan arvoinen!
Laulettiin Jaakossa ihan täysiä vielä pilkun tultua Todella kaunista Nellin, Iinan ja Jennin kanssa lärvilaudan jälkeen :DDD

Iina kirjoitti...

Kyllä, ilta oli aivan loistava! ;) Ja laulu varmasti kaunista :D