Voi katkeruutta.

Tälläisenä päivänä mun duuni on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta toivoisin että voisin olla ulkoduunissa, jotta sais nauttia näistä Suomen kesän harvoista hellepäivistä, mutta toisaalta taas ois ihan kamala ajatus tehdä jotain raskasta fyysistä jobia tossa paahteessa! Mulla on asiat ihan kivasti täällä hyvin ilmastoidussa kellarissa päätteen ääressä.

Perjantaina suuntana on siis Tukholma ja ohjelmassa risteilyä, hyvää ruokaa ja seuraa sekä irvokkaan paljon ostoksia! Mulla on vielä tää viikko aikaa rypistää tota mun laiharia, joka koki taas kovan takaiskun viikonlopun ylppärien ja muiden sembaloiden takia. Nyt ei ykkösprioriteettina ole niinkään saada painoa alas, kuin poistaa nestettä joka kertyi salakavalasti kahden päivän dokauksen myötä mun niveliin ja poskiin. Sormia oikeen polttelee kun taivuttelee niitä aamulla, ihan kamalaa. Tiedän että laivalla taas repsahtaa, mutta sen olen jo etukäteen antanut itselleni anteeksi.

The House-projekti on nyt sillämallilla, että lauantaina käytiin krapulassa kirjoittamassa alle meidän oman kämpän välityssoppari ja tekemässä kirjallinen tarjous terhakkaasta kolkytlukulaisesta. Tarjottiin 164t, mikä toki on melko paljon alle pyynnin (189t) mutta ei se ole tyhmä joka pyytää! Maksimihinta joka ollaan varauduttu maksamaan pyörii 170000 tienoilla, joten saas nähdä mihin päädytään. Tänään välittäjä laittoi viestiä Housen omistajien vastatarjouksesta, joka oli hulppeat 183000! Ohhoijaa. Tietysti kaikki on suhteellista ja meidän maksukyky on täysin verrannollinen siihen kuinka paljon saadaan omasta asunnosta. Välittäjä lähtee 89 000€:sta, mikä tietysti alueeseen nähden olisi oikein käypä hinta tosta meidän söpöstä kaksiosta. Laitan siitä illalla tähän postaukseen kuvia vielä, sellaisia missä olen puunannut kämpän lattiasta kattoon. Pari tuntia vielä töitä jäljellä tämän päivän kymmenestä keposesta tunnista ja sitten kotiin siivoamaan ja kuluttamaan kaloreita.

Mua yritettiin iskeä tänään linja-autoasemalla! :D Mua ei KOSKAAN tulla iskemään edes baarissa, tai jos tullaan niin sitten se on joku just 18v. täyttäny lökäpöksy joka on kuullu et vanhemmat naiset on helpompia. Joo, tänään siis linskillä luokseni käveli poika nimeltä Kimmo (tuoksahtaen hyvin vienosti oluelle, ei siis ehkä ihan selvinpäin) ja kysyi josko lähtisin sen kanssa rannalle. Pahoittelin ja kerroin meneväni töihin, jota siinä sitten surkuttelimme, toinen vähän enemmän tosissaan kuin toinen. :) Kimmo halusi juuri ostamiani salmiakkisisuja ja annoin yhden myös matkalle, toiveikkaana että eväät saisivat tän herran poistumaan mansikkalahden suuntaan. Ei toiminut! Uusi ystäväni kertoi olevansa Kotkassa palauttamassa jotain koulutehtävää vain tämän ja huomisen päivän ja kysyi lähdenkö syömään sitten, kun en rannalle lähtenyt. Olin jälleen pahoillani ja totesin ettei Marko varmaan kauheesti tykkäis asiasta, johon Kimmo että "no onko sillä väliä?"

"Onko sillä väliä?" Mua sylettää se että olen joskus menneisyydessä ollut yhtä ääliö mitä uskollisuuteen tulee. Nyt ei tulisi mieleenkään lähteä kenenkään muun messiin tai tehdä mitään tuhmuuksia Markon selän takana. Sanoin Kimmolle siis että "kyllä sillä on väliä, jopa tässä moraalittomassa maailmassa", ja mies poistui, mutta huikkasi mennessään, että soittele, numero on sama ku ennenkii! En siis koskaan ollut tavannut tätä tyyppiä aikaisemmin.

Oon miettiny myös pettämisen ja tuhman/sopimattoman käyttäytymisen rajoja. Aikaisemmin olin sitä mieltä et voin pussailla ja halailla mun kaveripoikia vapaasti, istua sylissä yms. koska oon touchy-feely-person. Nyt kun mietin, että Marko halailis ja pussailis jotain sen tyttöpuolisia kavereita ja istuttais niitä syliinsä ni sieppaahan se!

Tätä "tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän"-sääntöä aion myös noudattaa laivallakin, vaikka kaikkihan tietää, että se mitä tapahtuu laivalla jää laivalle.


Missä menee sun mielestä pettämisen raja?

P&C
Milka