tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kotkasta...

Olen kai siitä kummallinen "pikkukaupungin" nuori, etten koskaan ole kaivannut täältä pois. En edes teininä kun kaverit haikailivat pääsystä kauas vanhemmista ja Kotkan tunkkaisesta kaikkitunteekaikki-ilmapiiristä. Olin hyvin tyytyväinen pienen paikkakunnan luomaan turvallisuudentunteeseen, ja olen edelleen varma siitä etten tule koskaan muuttamaan täältä muualle.

Kotkassa on ihanteellisia alueita perheen perustamista ajatellen, ja se tulee olemaan ohjelmassa parin, kolmen vuoden sisään joka tapauksessa. The House-projekti on oikein mallikas esimerkki pesänrakennusvaistostani, ja vaikka talo sijaitseekin Sunilan vieressä (olen ollut hyvin tarkka siitä ettei kellekkään jää epäselväksi, että se on HAKALANMÄKEÄ, eikä Sunilaa virallisesti) se on mahtavaa aluetta lapsia ajatellen. Ei kovin muodikasta, mutta tässä tapauksessa käytännöllisyys saa mennä prioriteettinä ohi.

Ainoa negatiivinen asia Kotkassa on palveluiden ja elämyksien vähäinen tarjonta. Oletetaan nyt vaikka että istut tiistai-iltana himassa tylsistyneenä etkä haluaisi vielä ruveta nukkumaan, niin MITÄ TEET? Kotka ei tarjoa ainuttakaan mielekästä aktiviteettia nuorille, mikäli baarissa tyhjänpanttina istuskelu arki-iltana ei kiinnosta. Ja don't get me wrong, ei tää nyt niin takapajula ole etteikö meiltä löytyis esim. leffateatteria, mutta siihen se sit jääkin!
Myös kauppojen ja yöelämän köyhä kirjo ärsyttää, mun mielestä Kotkasta uupuu nuorten suunnittelijoiden ja yrittäjien tarjontaa. Täällä kun kuitenkin varmasti löytyy osaavaa ja luovaa tekijää!

Koenkin että Kotkan pitäisi tukea nuoria yrittäjiä ja kulttuurin- ja taiteiden ja käsitöiden tuottajia enemmän, jotta nuorten virta ei olisi jatkuva Kotkasta poispäin suuntautuva tsunami. Yksi hieno asia jonka olen huomannut nyt blogeja selailtuani on se, että Kotkasta on noussut jopa kaksi hienoa ja suosittua blogia:


Labels or Love

Anna S.

Isommissa kaupungeissa yrittäjät ja ketjut ovat ymmärtäneet käyttää bloggareiden suosiota hyväkseen, ja esimerkiksi testauttavat tuotteitaan heillä, kutsuvat heitä erilaisiin avajaisiin ja alennusmyynteihin. Näin he saavat lähes ilmaista mainostilaa ja tunnettavuutta nuorten keskuudessa, sillä let's face it, nuoret naiset jotka näitä blogeja aktiivisesti seuraavat, ovat yksi tämän maan suurimmin kuluttavista ostovoimista! Ilmiö on hyvin tuttu mainosalalla muutenkin, sillä julkkiksia, urheilijoita ja muita tunnettuja henkilöitä on käytetty promoamaan ja mainostamaan tuotteita iät ajat. Ja kansa ostaa, sillä täytyyhän sen olla hyvää kert Litmanenki sit käyttää?


Miksei siis Kotkassa? Empiirisesti toteutetussa gallupissa oman kaveripiirini seassa on selvinnyt, että juuri nämä työssäkäyvät nuoret naiset, iältään 20-27, ovat autuaan tietämättömiä blogikulttuurista ylipäänsä! (Note to self, metelöi blogista enemmän!) Se myös lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, etteivät potentiaaliset mainostajatkaan tajua/tiedä näistä edullisista keinoista tuoda palveluitaan ja tuotteitaan Kotkalaisten (ja aiemmin mainittujen blogien tapauksessa myös muiden paikkakuntien) nuorten tietoon.

Pitäisikö itse aloittaa tämä lumipallon vyörytys? Avaan siis näyttelyni Pub Albertissa (:DD) 1.7.2009 alkaen, ja taidankin kutsua pari Kotkalaista blogitarta tsekkaamaan aikaansaannoksiani ja nauttimaan drinksuja.
Toinen mainio tilaisuus on kutsua heidät vuodenvaihteessa avattavan Fitergon (kuntokeskus jossa työskentelen) seuraajan, Huumantielle avattavan jättiläismäisen hyvinvointikeskuksen avajaisiin!

Nyt kun olen virallisesti laittanut homman käyntiin, voin haastaa myös muut Kotkalaiset bloggaajat tekemään samoin! Täytyyhän meidän jollain lailla saada Kotka maailmankartalle, muutenkin kuin tappamalla ketään, se kun on tuntunut olevan kovin tehokas keino Kotkalaisten nuorten keskuudessa saada palstatilaa iltapäivälehdistä.


Tästä se lähtee,

P&C
Milka

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tiedätkö onko diamond heelsin tanssijoista kenelläkään omaa blogia? Olen niin surkea etsimään täältä netistä.

Milka kirjoitti...

hmm, ite en ainakaan oo vielä törmänny, voin tietysti kysyä kun seuraavan kerran nään heitä :)