Risteily oli sanalla sanoen kaikenkattava! Noin hyvässä seurassa kaikki huonotkin jutut tuntuivat vähemmän pahoilta, ja kivat jutut tuntuvat sata kertaa paremmilta!
Perjantaina työmotivaationi oli ihan nollissa ennen lähtöä. Olimme sopineet että Leni hakee minut kahdelta salin edestä ja ajoin Sannan hulluuden partaalle naputtelemalla pöytää ja taaplaamalla edestakaisin toimistossa. En siis omaa minkäänlaista kärsivällisyyttä näissä asioissa, ja olen raivostuttava kun touhotan ympäriinsä asioita joita en voi edistää tai aikaistaa millään muotoa.
Pääsimme kuitenkin sitten loppujen lopuksi lähtemään aihan aikataulussa, ja laitoimme matkan ajaksi soimaan polttamani road trip-cd:n, joka sisälsi mm. biisejä Laguna Beach-sarjasta, sekä muutaman yllätysherkun kuten XL5:sta ja Rasmuksen rakkauslaulun.
Päädyimme Olympiaterminaaliin erinnäisten parkkeerausongelmien jälkeen, ja bongasimme Lauran mukaamme. Jo lähtöselvitysjonossa vitsailimme luuserihytistämme, joka siis oli luuserikannella kaksi, ja johan riemu repesi kun tajusimme että se ihan oikeasti ON autokannen alla! Sinne asti menevää hissiä numero 0 etsittiin tuhottoman kauan, ja pientä katkeruutta leijui ilmassa kun pälyilimme yläkerroksiin menijöitä hienoissa maisemahisseissään. V*tun jupit..
Käytävä oli karmiva, ja panimme merkille vesitiiviit sulkuovet joilla meidät rahvaat lukittaisiin aiheuttamasta polemiikkia yläkerroksiin hätätilanteissa. It was like Titanic all over again. Hytti sentään oli ihan siisti ja mukava, ja päätimme ettemme anna loserdeckin pilata muuten niin luksustäyteistä reissua.
Kipaisimme saman tien keulabaariin nauttimaan kuohuvaa ja mansikoita ja katsomaan loittonevaa satamaa.
Kun kaikki marjat oli popsittu niin suuntasimme taxfree-ostoksille ja hankkimaan ensikosketuksen suloiseen humalaan ennen buffet-kattausta.
Jostain syystä buffetruoka ei maistunut meikäläiselle, muut hakivat lisää ja napostelivat jälkkäreitä koko rahan edestä. Onnistuimme tuhoamaan neljään pekkaan kolme pullollista viiniä, ihan noin ruokajuomana ja vaikka aikaisemmin oli ollut puhetta rauhallisesta perjantai-illasta seuraavan päivän shoppailu-urakan takia niin kummallisesti heilahdimme kaikki kivaan laitamyötäiseen ruuan ohessa. Baareilimme, tanssimme hulluna ja kaaduimme sänkyyn jo kahdelta.
Lauantai-aamu koitti kohmeloisena, mutta kovalla tsempillä selvisimme kevyen aamupalan kautta Tukholman kaduille. Otimme terminaalilta taksin ja suuntasimme ensin Södermalmille etsimään Tjalla Malla nimistä-liikettä. Tuota aluetta kutsutaan muuten SoFoksi, joka on mun mielestä lyhennys sanoista South from Folkungagatan. Tuolle nimenomaiselle kadulle taksikuski jätti meidät maleksimaan ja antoi numeronsa mikäli halusimme samalla kyydillä takaisin.
Käveltyämme hetken pelko hiipi mieleen kun yksikään kauppa ei ollut auki. Tarkistelimme kellojamme vielä kymmenen jälkeenkin kun ovien olisi jo pitänyt lennähdellä levälleen toivottaen meidät tervetulleeksi ostoksille, mutta SoFo oli autio. Mikä neuvoksi? Ohitimme epätoivon kasvaessa erään kahvilan oven jossa oli lappu: aukioloajat NATIONAL DAGENina 12-16! No mitä perskelettä nyt sitten??? Löysimme myös rakkaan Tjallamallamme, ja kuulin vieressä seisovan Lenin sydämen särkyvän sen rinnassa kun katselimme ikkunan läpi pimeään liikeeseen.
Etsiessämme taksia keskustaan spekuloimme sitä hirvittävää mahdollisuutta ettei sielläkään mikään olisi auki. Lenin järkkymätön optimistisuus kuitenkin tarttui ja kun olimme todenneet ettei koko peevelin Södermalmilla ollut yhtään taksia ajossa painuimme maan alle ja metroon. Metrolippujen osto itsessään oli jo niin hankalaa että pettymyksen ja pessimistisyyden tunne hiipi takaisin mun takaraivoon, mutta kiitos mun Visan saimme metrotunnelin tuomiopäivän rakkineesta ulos neljä lippua. En ollut muuten koskaan matkannut metrolla mihinkään, joten oli tosi jännää! :)
Metroilimme siis takaisin keskustaan, josta ihanaksi yllätykseksemme löytyi heti avoinna oleva Zara. Näköetäisyydellä oli myös Gina Tricot ja Indisca, ja ajattelinkin helpottuneena että saanhan miä tietysti noihinkin tuhlattua mun 350€. Kumma kyllä Zarasta, mun luottokaupasta ei löytynyt juuri mitään, ja rahaa säästyi (onneksi) vielä muihinkin kauppoihin. Ennen siirtymistä GT:n maailmoihin Leni ehdotti että etsittäisiin SOUK, jossa sijaitsi topshop, dinsko ja monki, noin muutaman mainitakseni. Käsittämätöntä miten kauan senkin löytämisessä meni, jouduimme noloina kysymään H&M:n myyjäpojalta ohjeita.
Kaikki SOUKkia edeltävä oli kuitenkin ollut sen arvoista, sillä tunsin tulleeni kotiin kun astelimme sisään. Saimme kulutettua sen saloihin tutustuessa ihan tuhottomasti aikaa ja rahaa, ja söinpä myös ekaa kertaa elämässäni sushiakin! Nyt jälkeenpäin ajatellen se ei ollut krapulassa kovin hyvä idea, varsinkin levä maistui ihan hirveältä!
Shoppailtuamme koko päivän päätimme sijoittaa vielä viimeiset hynät taksiin ja bongasimme sellaisen viidentoista minuutin etsimisen jälkeen åhlensin edestä. Tolla reissulla ei kyllä selvitty mistään ilman jotain harmia, tässä tapauksessa taksikuski ymmärsi ohjeen "to the SILJA LINE terminal thank you" käskynä "to the VIKING LINE terminal thank you". Nehän on siis vissiin eri puolilla Tukholmaa! Neuvottelimme hinnan kuitenkin melko alas kun lupasimme soittaa jos tulemme syksyllä uudestaan, ja pääsimme vihdoin laivaan.
Tässä vaiheessa ei mieleen tullut mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa päikkärit, ja nukuimmekin tunnin ennen siirtymistä laivan uima-altaille. Sameassa ja kuumassa vedessä lilluminen kiinnosti ihan kaksikymmentä minuuttia. Itselläni henkilökohtaisesti kaksi syötyä sushipalaa oli jo poltettu loppuun ja mahani huusi murkinaa, joten pienen valmistelun jälkeen kävimme haukkaamassa pastat Mundossa. Kyseinen ruokailu meni ihan reisille kun olimme väsymyksestä ja nälästä hysteerisiä ja nauroimme hulluna kaikelle, en muista yhtään mille erityisesti.
Pastan jälkeen taxfree kutsui ja sain ostettua kerralla kaikki tuliaisetkin, olin hyvin ylpeä itsestäni. Mukaan tarttui myös kaksi pulloa viiniä, toinen turmiollisesti läppäkorkkinen ja litran sisäänsä vetävä tappoleili. Tämän ja useiden baarin puolella vedettyjen drinkkien tuloksena siis postauksen alkupäässä kuvailtu hirveysolo.
Marko oli tosi tyytyväinen tuliaisiin ja itsestänikin kerrankin tuntuu siltä että oikeasti sain rahalle vastiketta. Vähän harmittaa syntisen kauniit topshop-korkkarit jotka on niin korkeat että jalkoja pakottaa pelkkä ajatuskin niiden käyttämisestä. Kyllä mä vielä ne sisään ajan ihan vaikka väkisin!
Tänään on illalla Markon peli ja ennen sitä lainaneuvottelut Handelsbankenissa. Katotaan onko ne suopeita meidän The House-projektia kohtaan vai kaatuuko koko juttu rahoituksen puutteeseen. Ilmoittelen sitten mitä siellä sanottiin. Lisäilen myös kuvia sitä tahtia mitä niitä tytöiltä saan, puuttuvien kuvien joukossa on aika helmiä otoksia esim. perjantailta :DDD
P&C
Milka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti