Marko napisee mulle aina kun valitan nykyisestä sohvasta, että anteeks vaan kun hän on kerran jotain saanu ite valita ja sekin menny niin kammottavasti pieleen. Marttyyri. Tämän hetkinen sohvanretale ei siis ole kertakaikkiaan minkään värinen. Musta myös tuntuu että se salakavalasti imee värin kaikilta sohvatyynyiltä mitä yritän sen kylkeen istuttaa!
Haaveissa on Pottery barn-tyylinen muhkea irtopäällyssohva joka suorastaan kutsuu makoilemaan ja lötsimään syliinsä. Ikea tarjoaa budjettiratkaisut Ektorp-mallistollaan, mutta jostain syystä tästä sohvasta ei löydy sellaista viettelystä mitä haen.
Äiti sanoi kerran, että kun muutamme isompaan ja uusimme kalustoa niin saisimme hänen vanhat sohvansa. Ne ovat täydelliset kaikelta muulta osin paitsi kankaansa puolesta, joka on ruosteenpunainen kullankeltaisin rösöin. Tyynyt ovat kaksipuoliset ja kääntöpuolella komeilee massiivinen kukkakuosi, joka on kaikessa pröystäilevyydessään hirveä! Settiin kuuluu myös kaksi todella muhevaa lepotuolia, jotka ovat oikeastaan kokonsa puolesta kahdenistuttavia sohvia. Elättelen toivoa uudesta päällysestä, luonnonvalkoisesta purjekankaan tyylisestä vahvasta matskusta jonka voi halutessaan (ja tarpeen mukaan) pestä. Tuo setti nimittäin on tehty päiväunien ottoa ja elokuvien töllöttelemistä varten! <3 Ah rakkautta. Harmi ettei minulla ole siitä kuvaa...
Oikeanlaisen sohvan löytäminen on melkein yhtä hankalaa kuin täydellisesti istuvien farkkujen etsintä. Aina pitää vähän tuunata kuitenkin. Lisäksi isot huonekalufirmat valmistavat nykyään vain hyvin pelkistettyjä ja perusmallisia sohvia, kulmikkaita ja ihan liian moderneja minun makuuni. Kuten esimerkiksi tämä kammotus:
Tosin aika harvoin olen saanut Sotkasta mitään muutakaan hyvää. Nimimerkillä sieltä tämä nykyinenkin pannahinen on!
Haluan myös sohvapöydän, jonka virkaa on nyt kaksi vuotta toimittanut sängyksi avattava rahi. Sen päällä ei voi säilyttää laseja kun ne kaatuu pehmeällä ja kiikkerällä pinnalla, ja läikkyneitä tahroja on tosi hankala puhdistaa niiden imaistua itsensä kankaaseen. Minulle mieluisin vaihtoehto olisi vanha arkku, tai esim. vanhasta kukkalaatikosta tehty pöytä. Kolmanneksi listalle ylsi siro ja kevyt lasipöytä, joka tosin näyttäisi aina ihan karmealta mun tahmatassujen jäljiltä. Marko sanoo ettei se oo koskaan tavannu naista joka sotkis syödessään yhtä paljon.
Tuollainen peruspöytä kelpaisi myös, kunhan materiaali on puu eikä liibalaaba lastulevy.
Ah ja tälläinen sattui eräällä nettisivulla silmään, vaikka toi on akryyliä niin katsokaa nyt miten kaunis!
Se on kuin läpinäkyvä pöytäliina!
No, ensin pitäisi hankkia isompi kämppä, sitten voi vasta hankkia isommat sohvat. Inhoan odotusta. Meillä oli tänään näyttö viideltä eikä välittäjästä oo kuulunu vielä mitään, jännittää josko joku ois kiinnostunu meidän asunnosta vihdoin! Mene ja tiedä...
Tänään ehkä Albeen nauttimaan hyvästä seurasta ja siivistä, palaillaan!
P&C
Milka
1 kommentti:
Ojoj! Ihan mun kodin lähellä oli näyteikkunassa tuo pöytä ja oli ihan pakko pysähtyä katsomaan! Niin omaperänen mutta kuitenkin tosi hienon näkönen idea
Lähetä kommentti