Ja nyt...

...koska itseänikin kävi jo hävettämään tän postaustauon maatajärisyttävä pituus ni kertailen vähän tapahtumia viime viikonlopulta ynnämuuta ynnämuuta. Perjantaina perinteistä kaavaa noudattaen lusmuiltiin kotona tylsästi, mutta lauantai olikin sitten kaikkea muuta. Aamulla hoidin vielä viime hetken ostokset (a.k.a hätälahjat..) pasaatissa ja sitten kolmelta alkoi KoRen poikien viimeinen kotipeli, ja samalla Pullaa&Palloilua&Piparia-kahvion viimeinen mahdollisuus kartuttaa poikien lärvilautakassaa. Pelissä kävi huonosti, mutta kassan sisältö kuitenkin miellytti kaikkia asianomaisia.

Puoliajalla pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme muutaman mutkan kautta ajelemaan kohti Helsinkiä. EI EKSYTTY EDES KERTAAKAAN! Navigaattori ajelutti meidät läpi ties kuinka monen ilmansuunta-Pakilan ja vihdoin (aikataulusta myöhässä) parkkeerasimme sakkopaikalle Lassilaan. Saila juoksenteli vastaan rullat päässä ja raahasi meidät painavine laukkuinemme talonsa ylimpään kerrokseen. Ei mun kunto kestä tollasta! Sit piti tasotella tilannetta heti avaamalla viinipullo.

Hirveällä tahdilla sitä joutuu hörppimään kun on kiire, ja ensimmäisen pullon tyhjennyttyä pelattiin vanhaa kunnon pullonpyöritystä! Voitte kuvitella et alkujuotoissa olevien naisten kesken draamalta ei vältytä.

Ei siitä sen enempää kuitenkaan. Tupeeraus on tärkeä ja välttämätön osa tyttöjeniltaa.


Yhdeksältä juostiin taksitolpalle ja siitä Töölöön (? no en mä muista!) Korjaamolle katsomaan standupia. Koska oon valokuvaajien parhaimmistoa ja äärimmäisen taitava ni mulla ei nyt sit oo yhtään onnistunutta kuvaa sieltä. Vit..!


Mentiin eturiviin (=virhe), otettiin kuvia (=virhe), viittasin ainoana kun Kivelä kysyi että onko kukaan koskaan ollut abiristeilyllä (=VIRHEVIRHEVIRHE!!), ja sitten oltiinkin yleinen vitsi koko esityksen ajan. Nii, vaikka esiintyjä vaihtui välissä.
Shown jälkeen siirryimme entistä nöyrempänä keskustaan Jenny Woohon, jota on kehuttu useammassakin blogissa kovasti. En kyllä ymmärrä miksi, mut miä oonki Kotkast.

Huonojen kuvien kavalkadi jatkuu. Jennystä mentiin Apolloon, vaikka Sailalla vielä kaikki oli sitä mieltä et sinne ei ainakaan mennä! Sit yllätys oli suuri ku tajusin et minä, joka oon ollu Helsingin yössä varmaan yhden kerran aikaisemmin, olin jo KÄYNY siellä silloin kun se vielä oli Stockholm! Apollo oli aivan täynnä ja tiskille jonotti puoli tuntia yhtä perkeleen kokista.

Ainut hyvä kuva koko illalta.
Yhdellä sun toisella alko menee hermo tungokseen ja päätettiin ottaa taksi Sailalle vielä kun se oli mahdollista, eikä tolpilla parveillut miljoonia ihmisiä.
Sailalle päästyämme mä kävin miltein samantien nukkumaan, kauhulla ajatellen seuraavan aamun aikaista herätystä ja puolella korvalla kuuntelin kun muut löpisivät aamuun asti.

Puoli kahdeksalta aamulla heräsin maailmanlopun metakkaan kun lapset hakkasivat rännien alastuloja kepeillä! KUKA ON ULKONA EES TOHON AIKAAN?! Jatkotorkunnan tuloksettomuuteen turhautuneena päätin nousta ja kostaa muillekkin oman onnettoman heräämiseni. Kävelin suoraan makkariin missä Nelli ja Saila nukkuivat parisängyssä (kermaperseet..) ja menin jalkopäästä peiton alle kylmine varpaineni. Nautimme jauhemaista aspiriinia orastavaan päänsärkyyn ja suihkujen ja muun puhdistautumisen jälkeen juttelimme keittiön pöydän ääressä vielä tyttöjen juttuja (kirjaimellisesti). Kymmeneltä potkin porukat liikkeelle, ja ajelimme takaisin Kotkaan.
Päästyäni kotiin löysin krapulaisen ajokunnottoman miehen katsomasta BB:tä ja hätistin sen autoon. Suunta kohti Karhulaa ja talonäyttöä, josta tuli kiire pois mun krapulan iskettyä pahimmalla tavalla. Mäkkärin kautta himaan ja pelkkää lötsäilyä koko loppusunnuntai. Tai ei aivan, silitin KAAMEEN kasan vaatteita jossain ihme mielenhäiriössä, mä en ikinä silitä.

Tänään, itseasiassa ihan kohta, mennään tekemään asuntokauppoja! Vihdoin. 15.10 meidän pitäis olla ulkona tästä kämpästä ja sit pitäis kai tietää et mihin mennä? Oisko kellään meille vuokrakämppää? :D

P&C
Milka the asunnoton.