Ja miten ne arkisetkin jutut saa niin meheviksi lisäämällä vähän väritysliitua! Nyt jos joku teistä lukijoista voi rehellisesti väittää ettei ole koskaan juoruillut lähipiiristään tai muista tutuista niin syön sen Helsinki-viikonlopuksi ostetun hattuni (aion kuitenkin pidättää oikeuden paistaa sen voissa ja sipulissa ensin)!
Tekeekö pojat tätä?
Oon aina jotenkin ollut siinä uskossa et pojat ei juoruile, ei puhu pahaa eikä pui asioita toisten selän takana. Ne selvittää asiat lyömällä turpaan. Ja sitten ollaan kavereita taas ja otetaan yhdet fisut. Miä luulen että näin ei kuitenkaan ole, vaan ihan yhtälailla ainakin tämän hetken yhteiskunnassa miehisetkin juorukellot kilkattaa. Musta ois mielenkiintoista joskus olla kärpäsenä katossa joukkueen saunailloissa, pokeria pelatessa tai peliä tuijottaessa, ihan vaan ottaakseni selvää siitä mitä siellä oikeastaan puhutaan! Naisten saunailloissa keskustelu ohjautuu usein vartaloasioihin: yksi kekkaa valittaa jostain epäkohdasta vartalossaan ja muut kuorossa sitten siihen että mitä höpäjät, sullahan on ihana pylly!
Puiko miehet tälläistä? Onko se neitiä? Kajahteleeko miesten pukkarista sympatiaa pakenevasta hiusrajasta tai että "voi vitsi miten paljon paksummat pohkeet sulla on! Mulla on vaan tälläset ruippanat!" Onko miehille vääristynyt kehonkuva edes yleinen käsite ja kalastellaanko sillä kehuja? Tuntuu jotenkin machommalta pröystäillä niillä hienoilla asioilla vartalossaan, kuten tuuhealla karvalla naama-alueella ja isolla hauiksella.
Mieslähipiirissäni asioista joista ollaan kateellisia vittuillaan ja niitä paisutellaan (ei mitenkään kaksimielisesti sitten..)Naiset sitten taas vähättelevät katkeruutta aiheuttavan ominaisuuden tärkeyttä. Jos esimerkiksi käsitellään jonkun toisen naisen vartaloa, vaikkapa luonnostaan kapeaa vyötäröä, niin yleensä omaa oloa helpottaakseen käsittelijät toteavat yhdestä suusta että no geenilaiha! Miesten porukassa sitten korostetaan tämän silmätikuksi joutuneen rassukan ominaisuuksia tai ulkonäköä siihen pisteeseen, että hän menee hämilleen. Asia nostetaan pöydälle, ikäänkuin merkkinä siitä että "Joo! Sun isot rintalihakset on huomattu, älä vaan ala leuhottaa niillä yhtään!"
Henkilökohtaisesti tykkään kyllä kehua aiheesta kavereita ja toki myös tilanteissa jossa erityistä syytä ei olisikaan, jos sille toiselle tulee siitä hyvä mieli. Myönnän sitten tähän samaan hengenvetoon olevani kyllä myös katkera kiinteille ja kauniille ihmisille joilla on itsekuria tai vaan hyvät geenit.
Nyt päästeltyäni höyryjä siirryn asiasta kukkaruukkuun, me käytiin tänään toisessa pankissa, Sampo nimeltään ja aina vaan tarjoukset paranee. Sieltäkin tuli periaatteelinen myöntävä vastaus. Ensi torstaina mennään OP:lle missä isäni, mafioso, on jo kuokkinut maata muhevaksi hakemuksellemme. Tänään on luvassa illalla Amarillon tyttöjen ilta jossa on ilmeisesti jotain tuote-esittelyjä ja naposteltavaa. Voisin kerrankin ottaa kameran mukaan ja ikuistaa perjantai-illan tekemisiä... niin kai.
Puspus kaikki juoruakat!
Milka the gossip girl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti