perjantai 20. helmikuuta 2009

Here come the waterworks.

Vaikka tuntuukin naurettavalta valittaa töistä "laman aikana", varsinkin Kotkassa jossa lomautus/irtisanomis-piiska viuhuu armottomana, niin huh että olen hajalla! En myöskään aio väittää, että tekemäni tunnit olisivat sieltä pisimmästä päästä mutta kun on tehnyt keskiviikkona 10h töitä, torstaina 10h töitä ja tänään perjantainakin vielä 9h niin meikämandoliino alkaa ainakin olemaan melko sippi. Kiitetään nyt kaikkivaltiasta (eli mun pomoa) kuitenkin siitä että on duunia mistä marista. :)

Itsehän en lamaa (tosin taantuma kuvaa minusta paremmin tätä hetkellistä notkahdusta kaikesta siitä yltäkylläisyydestä mitä 2000-luku toi tullessaan) pelkää. Kulutan jatkuvasti enemmän kuin mitä tienaan, mutta kuka voisi vastustaa kimppatilausta Forever21:selle kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Katsokaa nyt näitä ihania ihania juttuja!





Olen myös meinannut kokeilla kotona valkaisua, aloittaen vaikka jostain perusteepparista jolla ei niinkään ole rahallista merkitystä. Sitten jos siitä tulee hieno, niin tätähän vois laajentaa farkkuihin, mahdollisesti jopa myös tuohon farkkuhaalarimekkoon jonka tilasin. Solmuvärjäys olisi toinen juttu mitä aion testata joskus. Nyt alkoikin siis Vaatteiden tuunausvuosi 2009 (Milka solakaksi 2009- ja Sisältöä elämään 2009-projektien ohella...)

Olen sinänsä otollisessa paikassa töissä jos ajatellaan tuota Milka solakaksi-proggista, ja olenkin nyt lisännyt liikuntaa huomattavasti viikkokalenteriini. En niinkään pidä tunneilla ravaamisesta ja hikijumpista (johtuen rapaisesta peruskunnostani), mutta kuntosaleilu, voimannosto ja lihaskuntotunnit kiinnostavat ja motivoivat enemmän. Nyt salillemme on tulossa myös KUNTONYRKKEILYÄ joka vetää minua puoleensa kuin terassin valo sellaista kamalaa yöperhosta.



Olen joskus käynyt Shukokai-karaten alkeiskurssin ja rakastin lajia koko sydämestäni. Sitten keltaisen vyön suorittamisen jälkeen isommat vyöt alkoivat simputtaa alkeiskurssilaisia ja minähän en tunnetusti ole sietokyvyltäni sieltä vahvimmasta päästä. Minua ei myöskään huvittanut ruveta kilpailemaan tai lähteä leireille lajin puitteissa, joten se sai sitten jäädä. Tekniikka on kuitenkin vielä hallussa jotenkin, ja ajatus lyömisestä kuntoilumuotona on kiehtova :D Lisäksi tieto siitä että minuun ei tule sattumaan tunnin tiimellyksessä (ainakaan pahasti) helpottaa kynnystä lähteä kokeilemaan. Niin ja Eva Wahlströmin kroppaa tavoitellessa mikä olisi parempi keino päästä tavoitteeseen kuin harrastamalla edes etäisesti samaa lajia kuin neiti itse.

Onko kukaan koskaan kokeillut kyseistä lajia, kokemuksia otetaan vastaan suurella ruokahalulla :)

Pus, M

Ei kommentteja: