perjantai 8. huhtikuuta 2011

Muutosten tuulet...

Mulla on ihan järjetön tarve uudistaa mun tukkaa jotenkin. Se tulee aina keväisin ja syksyisin ja on täysin ennalta arvattavissa. Keväisin haluan vaalentaa, ja syksyisin päädyn aina värjäämään tummalla ruskealla. Yksi yhdistävä tekijä väreillä aina on; kylmät sävyt.

Täydellinen tukka mun mielestä on paksu, tuuhea, kerrostettu ja tekstuurinen (voiko tota sanaa käyttää tässä yhdeydessä?) eli siis ns. karhea, ei kiiltävä ja sileä (aka terve). Kesällä haluan aina luonnonruskean eli maantienvärisen pohjan, jossa sitten parveilisi oljen, hiekan, tuhkan ja platinan sävyjä. The perfect beach-tukka. Surffitukka, mut tyttöversio. Syksyllä unelmoin runsaasta ja tummasta mocca-sävyisestä kuontalosta.



NYT kuitenkin olen jostain syystä alkanut viehtyä punaisesta tukasta! Ihan käsittämätöntä! Oon nyt jo ties kuinka monta vuotta taistellu punasävyjä vastaan, ja nyt sitten tämä! Inspiraation lähteenä toimii weheartit, josta postauksen kuvat on poimittu.



En haluais kuitenkaan ihan kirkkaanpunaista hiuspehkoa vaan enemmän jotain kahden ylemmän pikkukuvan kaltaista. Se saattais jopa palvella mun ihon sävyäkin paremmin kuin kylmät värit, kun tuppaan olemaan talvisin pakastekalkkunan värinen ja kesäisin harmaanpinkki. Paitsi tietysti tänä kesänä kun oon nyt alottanu pari viikkoa sitten karoteenitablettikuurin! Tänäkesänä heitän hyvästit harmaudelle ja olen ylpeästi oranssi!

HURRAA!

En pysty ymmärtämään et nyt on jo perjantai? Kun on viikonloput selvinpäin ilman mitään kummempaa ohjelmaa niin tuntuu et arkikin lentää nopeammin. Töissä katon ekan kerran kelloa kun se on ruokatunti, ja sitten toisen kerran kun työaikaa on jäljellä viistoista minuuttia.

APUA mitenseonjonoinpaljonjamitämiäteenkaikillenäillepapereille!??

Ekaa kertaa pitkään aikaan (moneen vuoteen) nautin mun työstä ihan täysillä. Oon jo varmaan voivotellukkin miten harmi on että projekti loppuu kesän päätteeksi, ja sitten oon taas tyhjän päällä ties kuinka pitkän aikaa. Pitääkin siis ilakoida nyt kun töitä vielä on, ja koittaa säästää vähän pesämunaa syksyä varten, kun sitä ei koskaan tiedä milloin seuraavaksi taas tasainen palkka lävähtää tilille määrätyin väliajoin. Toisaalta musta on ihan jännää kun ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nyt kaikki ovet on periaatteessa auki.

Saas nähdä miten tässä käy!

Pus, Milka


Ei kommentteja: