Miä en oo ikinä kipee. Siis oikeesti ikinä. Jos olen, ni sairastan viikonlopun tai jonkun loman ajan ja oon maanantaina taas entistä ehompana duunissa. Oon viimeks ollu yli kolme päivää poissa koulusta/töistä lukion tokalla, eli vuonna 2004, ku mulla oli angiina enkä päässy sängystä ylös viikkoon. Sekin oli vaan viikko.
Maanantaina 7.11 heräsin aamuviideltä ku paleli ja hikoilutti yhtä aikaa. Menin sohvalle peittojen kanssa ja mittasin kuumeen, jota oli sillä hetkellä 38 astetta. Jäin sohvalle nuokkumaan ja seitsemältä ilmoitin pomolle etten kykene töihin, mutta nähdään keskiviikkona kuitenkin!
Olo paheni tunti tunnilta, en päässyt ylös sohvalta muuta kuin mennäkseni vessaan. Kun Marko tuli illalla puoli kuudelta himaan, makasin samassa sohvankuopassa posket kuumeesta hehkuen ja kuumemittari näytti huikeita lukemia. En ollut syönyt mitään koko päivässä ja päätä särki ihan julmetusti. Marko laittoi valot päälle, joka oli mulle liikaa joten siirryin makuuhuoneeseen, jossa nukuin koko illan. Kahdeksan pintaan Marko tuli kysymään et onko mulla nälkä. Oli, mutta pyöritin vaan päätä kun en jaksanut muutakaan.
Yö oli ihan kauhea, hikoilin peiton (ja toisenkin) ihan litimäräksi ja sitten märän peiton alla hytisin kylmästä kun hikoilu loppui.
Päivät meni melkolailla samaan tyyliin torstaihin asti, en syönyt mitään, kaikki ällötti ja jääkaapin avatessa (silloin kun jaksoin keittiöön raahautua) sieltä tulvahti niin paljon voimakkaita hajuja että se oli pakko laittaa kiinni mahdollisimman pian. Torstaina äidin painostuksesta soitin terveyskeskukseen ja sain hoitajalle ajan. Raahauduin ekaa kertaa viikkoon suihkuun jossa istuin lattialla kun en jaksanut seistä. Suihkun jälkeen nukuin tunnin verran, ja heräsin n. vartti ennen TK:n lähtemistä. Kävin oksentamassa syömättömyyttäni ja pukemisen ponnistuksesta ja AJOIN ITSE AUTOLLA terveyskeskukseen. Siellä istuin täristen väärällä käytävällä, joten aikani meni ohi ennenkuin sain käveltyä neuvontaan josta minut sitten ohjattiin oikealle käytävälle. Odotin uutta aikaa 45minuuttia jonka jälkeen hoitaja otti mut vastaan, mittasi kuumeen (39,6...) ja varasi mulle puolen tunnin päähän ajan lääkärille keuhkojen kuunteluun. Odotin sitten toiset 45minuuttia tajunlähtö lähellä lääkärin huoneen edessä.
Lääkäri sitten loppujen lopuksi kuunteli mun keuhkot ja laittoi mut pikalähetteellä KOKSiin röntgeniin. En pystynyt enää itse ajamaan autoa, joten soitin itkien TK:n vessasta äitille joka sitten lähti viemään mua sairaalalle. Röntgenissä paljastui nestettä keuhkoissa, diagnoosina keukokuume. Pääsin kotiin about puoli kuuden aikaan illalla, aloitettuani seikkailuni yhdeltä päivällä. Tänä aikana en siis myöskään syönyt muuta kuin äitin ostaman pienen mustikkakeittopurkin. Sain antibiootit kymmenelle päivälle, ja sairaslomaa loppuviikon. Mulle sanottiin että jos kuume ei oo sunnuntaihin mennessä laskenu niin pitää mennä uudestaan lääkärille.
Söin tunnollisesti sohvanpohjalla antibiootteja, mutta kun seuraavan viikon torstainakaan kuume ei ollut laskenut kuin asteen verran, varasin uuden ajan TK:n hoitajalle. Siellä todettiin että tulehdusarvot olivat laskeneet, mutta jäin silti odottamaan lääkärinaikaa. Lääkäri kuunteli jälleen paikat läpi ja määräsi eri antibiootit. Aloitin ne perjantaina 18.pvä, kuumeiltuani 38-39asteessa kaksi viikkoa ja kuume häipyi kahdessa päivässä. Ruokahalu palasi ja pystyin jo kävelemään ympäri taloa, käymään kunnolla suihkussa ja tekemään ruokaa itselleni.
Nyt olen ollut sorvin ääressä maanantaista asti ja olo on rajua yskää lukuunottamatta ihan normaali. Harmittaa vähän kun ruokahalu palasi kaksinkertaisena, varsinkin nyt kun en saa treenata vähään aikaan. Olin kaksi viikkoa lähes nälkiintymisen partaalla, ja nyt maistuu kyllä hitto kuraläpät papereineen! Täytyy olla varovainen ettei mässääminen jää päälle, sillä sairastamisen aikana pudonneet neljä kiloa ois kiva myös pitää poissa. Tottakai sieltä osa tulee takaisin kun syö normaalisti mutta jos vaikka vaan kaks? :)
Nyt mulla on mummo-olo kun avaudun vaivoistani täällä mutta tää oli mulle taas niin ennenkuulumatonta et oli pakko kirjoittaa ylös! Nyt jännittää saanko treeni-innon takaisin ja ylipäänsä KOSKA saan taas liikkua normaalisti??? Onko siellä asiantuntijoita, mikä ois hyvä aika himmailla keuhkokuumeen jälkeen?
Terveyttä kaikille muruille,
Milka
3 kommenttia:
VOI SUA <3 Pääasia, et voit jo paremmin! Tee ensin lyhyitä kävelylenkkejä ja lisäät pikkuhiljaa lenkin pituutta. Ensi viikolla voisit tulla salille, ihan varovaisesti. <3
Karkea sääntö on, että yhtä monta liikkumatonta päivää kuin on ollu kuumetta. Toki jotain pientä kävelylenkkiä ym, mut en suosittelis mitään tapporääkkiä. On nimittäin sen verran koetuksella kroppa ollut taudin ajan.
heiii :)
täällä on eräs keuhkokuumeen sairastanut..
ite lähin liikkumaan vko antibioottien loppumisen jälkeen, ja kunto oli kyllä romahtanut HYVIN pohjalle. Aloitin ihan rauhallisista kävelyistä,mut aluks nekii tuntu olevan liikaa. hui kamala ku muisteleeki niitä. jaiks!
Tsemppiä :) -mimi
Lähetä kommentti