tiistai 15. maaliskuuta 2011

Uutukaisia...

Morjesta pöytään. Koska oon tunnetusti maailman kärsimättömin tyyppi, ja haluan että kaikki mukavat asiat tapahtuu heti eikä kohta, niin oon päättänyt että nyt on kesä. EN suostu enää käyttämään normaalia talvitakkia, vaan painelen hytisten menemään toppa- tai vaihtoehtoisesti karvaliivi päällä. Varsinkin täällä Mussalon sataman aavoilla lakeilla tuuli paiskoo kylmästi naamaan ja tunkeutuu villapaidan neulosten läpi, mutta en anna sen häiritä. Nyt on kesä, ja sillä sipuli!

Tehokkaana aasinsiltana toimiva sipuli tuokin minut seuraavaan käsiteltävään asiaan, eli kevään sisustusvimmaan ja etenkin puutarhanhoitoon. Taloa ostettaessa yhtenä lisäbonuksena toimi suurehko pihamaa, mutta marraskuun roudassa en tietysti päässyt näkemään minkälaista kukkaloistoa nurmikosta puskee kesällä. Viime kesän helteissä maasta nousikin jos minkälaista taimea, pääosin luonnonkukkia kuten kannusta ja metsämansikkaa alkukesästä, ja voikukkaa ja skillaa myöhemmin heinäkuussa.

Istuttelin innoissani yhtä sun toista sipulia ja taimea vastamöyhittyihin kukkapenkkeihin, tulppaani poikineen, ruusuntaimi nimeltä Ingrid Bergman, ukonmansikkaa yms. Nyt on jännä katsoa mitkä niistä oikeasti nousee maan pinnalle tänä keväänä. Unelmapuutarha näyttäisi jotakuinkin tältä:






Eli suuresti rönsyilevä, epäsäännöllinen, villiintyneen oloinen ja supertuoksuva kukkapläjäys. Runsain mitoin köynnöskasveja, kuten ruusuja, villiviintä ja kärhöjä ja erilaisia perennoja mäiskittynä penkkeihin satunnaisen oloisesti. Ah. Sitten jossain tuolla kaiken vehreyden keskellä olisi pieni ruokailuryhmä, ehkä rautainen ruusukaari tai kiikku, jossa voisi kesäiltoina istuskella ja juoda lasillisen viiniä. Ah. <3

Todellisuus on himpun verran karumpi, tällä hetkellä pihallamme ei kasva yhtikäs mitään. No vähän juhannusruusua, jonka yksittäistä taimea ylös kaivaessani satuin viime kesänä sohaisemaan lapiolla ampiaisten maanalaiseen pesään, josta hyökkäsi ainakin miljoona hurjistunutta ampparia mun kimppuun. Ne ajo mut takapihalta sisälle asti ja mua pisti yhdellä kertaa viisi (VIISI!) pirulaista. Mua ei oo koskaan pistäny ampiainen ennen, joten oli kiva henki kurkussa odotella et kuolenko mä niihin pistoihin, oonko yliherkkä yms. En kuollu, onneksi. Sattu niin maan perhanasti kyllä! Puutarhanhoito on vaarallista, se juhannusruusun taiminen jäi paikoilleen.

Äiti (joka on hortonomi) sanoi mulle meidän muuttaessa tohon taloon että kato nyt tilannetta vuoden verran, tsekkaat mitä sieltä maasta nousee ja sitten alat suunnittelemaan pihan laittoa vasta. No nyt on vuosi asuttu, ja tänä kesänä aion ahkerasti muokata puutarhasta noiden ylläolevien kuvien kaltaista. Onneksi on puutarhuri-äiti jonka voin nakittaa auttelemaan suunnittelussa (ja toteutuksessa ja hoidossa ja ja...).

Kevään kunniaksi kävin selailemassa nettikauppoja (oon ostokiellossa, mutta aina saa unelmoida), kuten esimerkiksi Adalmiinan Helmeä. Puutarha-osiosta löytyi mainioita patinoituja ruukkuja, joita voisi asetella meidän terassille. Niihin kasvamaan basilikaa, mansikkaa ja laventelia. Tosin viime kesän viljelmien kohtalo ei ollut järin lempeä, näinköhän näille taimille kävisi samalla lailla.
Rautalankainen pikkuhyllykkö toimisi puutarhatyökalujen ja pienien ruukkujen telineenä, sen nauloihin voisi sitten vaikka heittää hanskat kun tie puutarhurina nousee pystyyn nenän edestä.


Toisena ajankohtaisena aiheena käsittelemme tänään talomme sisäpuolta, ja sen uusia elementtejä paratiisista nimeltä Ikea. Olen jo pitkään halunnut olkkari/ruokahuonetilan nurkkaan ison kellon alle apupöytää, jolle sitten vieraita kestittäessä voisi laskea esim. mausteet, maidot ja muut juomat ja vaikkapa seuraavan ruokalajin. Ruokapöytämme on sen verran nafti kooltaan ettei siihen mahdu kunnolla syömään, jos tilaa täytyy tehdä myös isoille juomakannuille ja -tölkeille. Syömisen ulkopuolisina aikoina pöytä toimii säilytyspaikkana isoille viinilaseille, kulhoille ja parille viherkasville



Lisäksi Ikeasta lähti mukaan parit lampaantaljat (harmaat) kun olivat niin mellevässä alennuksessa. Makkarihan on nyt laitettu täysin uusiksi äitiltä saamamme tapetin avulla, ja tykkäilen tosi kovaa uudesta ilmeestä. Rouva Hakkaraisen ja kultareunuksisen peilin tilalle tuli kuvakollaasi mun vanhemmista ja isovanhemmista (ihania vanhoja studiokuvia, idean pöllin Nelliltä) joita voi sitten lisäillä tarpeen mukaan.



Myös Årstid-seinävalaisimet ja pienet LACK-hyllyt hieman rustiikkisine kannattimineen ovat uusia. Yläkerran wc:tä varten ostettiin isoniso allas ja kaappi sitä kannattelemaan, mutta vessasta lisää myöhemmin. Lisäilen kuvia kotiin päästyäni, tällä kertaa ne on oikeasti jo otettu valmiiksi, half way there!

Nyt takaisin töiden pariin, miljoona tuntia tarkastettavana taas viikon loppuun mennessä perhana!
PS. Onepiece on vihdoin kotona:

Pus,
Milka

Ei kommentteja: