Morjes!

Terveisiä stressipesästä. Kiireisen työviikon jälkeen (muutamina arkipäivinä normiduunin jälkeen vielä kuvauksia) perjantaina äiti kiikutti minut löytämäänsä täydelliseen hääpaikkaan. Se oli jostain kohtalon oikusta päätynyt vaeltelemaan Ruotsinpyhtäälle Strömforsin ruukkiin pari päivää aikaisemmin ja päättänyt vakaasti että siellä me Markon kanssa mennään naimisiin. Ei vastaväitteitä! Ajeltiin mun töiden jälkeen sinne sateisessa säässä, ja paikalle päästyämme paska ilmakaan ei heikentänyt ruukin viehätystä. Nyt jos joku ei ole käynyt niin jonakin kesän aurinkoisena päivänä pakkaat kimpsusi ja kampsusi ja suuntaat auton nokan kohti ruukkia!

Mä ihastuin täysin!

Ruukissa on oma pienenpieni valkoinen (sisältä ja ulkoa) kirkko pienenpienen mäennyppylän päällä, joen varrella. Sinne vie pienenpieni valkoinen silta ja myös kirkon käytävä on lyhyenlyhyt. <3<3<3<3 Alttaritaulun on maalannut Helen Schjerfbeck ja alttarin yläpuolella on suuri maitolasinen kattoikkuna.
Kiltti seurakuntamestari (tms.) päästi meidät siis tutustumaan kirkkoon ja suurinpiirtein vaati lupausta että varmasti sitten kanssa tullaan ja mennään siellä naimisiin. :) söpöä.

Ruukissa on vasta uudestaan avattu ravintola Mylly ihan joen rannassa, johon käytiin myös tutustumassa. Uusi omistaja oli innokas esittelemään tiloja meille ja kutsui minut ja Markon omiin häihinsä 5.6 katsomaan miten homma siellä käytännössä hoituu :D Ravintolan ohessa on suuri valkea terassi josta aukeaa näkymä joelle, ja kaikenkaikkiaan ravintola kattaa ainakin 100 henkeä. Juuri sopivasti siis. Tehtiin kaiken tämän lisäksi diili: Omistajaparin hääkuvaaja oli perunut tulonsa edellisenä päivänä sähköpostilla (how lame) ja kun äiti mainitsi että kuvaan myös häitä niin sovimme että mikäli kuvaisin heidän häänsä ja mainoskuvat ravintolalle, saisin omista häistäni kuvauspalkkiooni suoraan verrannollisen alennuksen ruuista ja juomista. :) Sounds good!

Se häistä.

Perjantai-iltana sain serkkupuoleni yökylään. Veera oli käynyt pääsykokeissa Kouvolassa, ja oli joka tapauksessa tulossa meille yo- ja mallikansiokuviin lauantaina joten majoitin hänet myös pe-la väliseksi yöksi vierashuoneeseemme. Emme olleet nähneet toisiamme varmaan viiteentoista vuoteen, mutta juttua riitti ja ilta meni sukkelasti juurikaan vuokraamaamme leffaa katselematta.
Lauantaina aloitimme kuvaamisen heti aamulla ja saimme urakan päätökseen puoli seitsemältä illalla. Heitin Veeran juna-asemalle kaupunkiin, Markon katsomaan peliä foreen ja itse kurvailin torin laidalle Public corneriin tapaamaan tyttöjä. Aika kului kuin siivillä ja jatkoimmekin Suomi-Tanska-pelin alettua huutaa joka telkkarista Sooloon vielä yhdille :) Itsehän en juonut kuin laittilimua ja soodaa hiilarittoman kuurini takia, ja kateellisena kärsien katselin vierestä kun tytöt tilasivat dippailtavaa ja Soolossa vielä poppareitakin... mun ei valehtelematta oo koskaan tarvinu nieleskellä niin paljon kuolaa ku tona iltana! Poistuin paikalta keskiyön maissa ja heitin Annan kotiin aittikseen. Kotiin päästyäni kellahdin sänkyyn ja nukahdin välittömästi. En oo edes heränny ku Marko on könynny viereen haisten makkaraperunoilta ja lonkerolta joskus kolmen aikaan. Kiitos luojan.

Eilen sunnuntaina mulla oli yhdeltä vielä kuvaukset, joiden jälkeen aloin valmistautua henkisesti iltapäivän koitokseen; mummien herkkupöydät äitienpäivävastaanotoilla. Oman mummini luona teemana oli nyyttikestit ja mikäs sen kivempaa kuin nälkä kurnien ja mieliteot jylläten käydä leipomaan herkkuja muille, tietäen kuitenkin ettet niihin voi itse koskea. Neljältä ajeltiin Itärantaan ekoihin pirskeisiin, missä istuin itkua nieleskellen pöydän päässä ja katselin vesilasini takaa kuinka porukat mässäilivät kahdella erilaisella valkosuklaakakulla, broileri- ja tonnikalapiirakoilla, pullalla, muffinsseilla, kääretortulla, pipareilla ja mummin tekemällä simalla (joka muuten by far on maailman parasta). Puoli kuudelta kuulin tuskan harsoni läpi Markon äänen joka sanoi että meidän pitää lähteä toisiin juhliin hänen mummonsa luokse. Great. Ajeltiin Kotkaan ja siellä tietysti sitten odotti sitruunajuustokakku, monenmoiset pasteijat ja pullat ja kuivakakut ja ja ja... Aloin loppua kohden olemaan niin väsynyt ja ärsyyntynyt kaikista kiusauksista etten jaksanut puhua kellekkään tai edes hymyillä. Kotona Marko pysytteli turvallisen matkan päässä kiukkuisesta ja nälkäisestä raivottaresta joka paiskoi astioita keittiössä järjestäessään itselleen tyhmää laihdutuspöperöä. Olen käynyt nukkumaan joskus puoli kymmenen jälkeen.

Koko viime viikon kärsimys palkittiin tänään aamulla ensimmäisessä punnituksessa. Olen laihtunut neljä kiloa!!!!!! <3 Rasvaprosenttini on tipahtanut prosentin verran ja kiloina sitä (ja nestettä) on lähtenyt kolme! Yksi kilo on lähtenyt siis vaa'an mukaan lihaksesta mutta se ei ole vakavaa. Tätä samaa rääkkiä olisi vielä viikko edessä, ja kolmannella viikolla aion jo alkaa syömään pikkuhiljaa proteiinipitoista ja kasvisrunsasta ruokaa pienissä määrin. 22pvä järjestän mun synttärijuhlat joissa aion olla hoikista hoikin :) Markon mummi oli huolissaan eilen että enkai enää laihduta kun musta ei jää mitään jäljelle. Yritin rauhoitella neljäkymmenkiloista mummelia että ei tässä nyt tuulen mukana olla lentämässä ihan pian, mulla on vielä tavoitteena olleen kymmenen kilonkin jälkeen normien mukaan pari kiloa matkaa ihannepainoon. Mummo oli eri mieltä. Jännä huomata kuinka erilainen ihannevartalo on ollut heidän aikanaan. Kurvit olivat paljon hienompi homma kuin nykyään.

Olen itse päättänyt että jos pääsen kuuteenkymmeneen tämän kuurin avulla niin hyvä. Siitä mulla on vielä varaa tulla takaisinpäin pari-kolme kiloa jos niikseen sattuu, eikä se vielä haittaa. Aloitin viikko sitten lähtöpainosta 72 ja risat, ja nyt painan siis 68 ja puoli. JAHUU! Tästä se lähtee :) Morjes hoikka kesä!

H&K
Milka the skinny ass biatch