Ostolakko, ainakin melkein..

Jouduttuani vaikeuksiin rakkaan Visa-korttini kanssa olen pitäytynyt (lähinnä pakkoraossa) ostelemasta mitään nyt loppukuusta, käytössäni on ollut tough love-periaatteella toimiva electron. Se ei anna ostaa siis yhtään mitään jos rahaa ei tilillä ole. Olen monesti visa-ominaisuuden omaavalla pankkikortillani joutunut houkutuksen valtaan kun muoviläpyskä on kaupassa suorastaan kiljunut lompakosta kutsuhuutoaan "OSTA NYT OSTA OSTA! MAKSA MYÖHEMMIN!!" Minulle tuli myös yllätyksenä se, että pystyn vinguttamaan tilini miinukselle tuon pankkikortin avulla! Ohhoh, kylläpä helpotti elämää kummasti loppukuusta, kun rahaa ei ole ja voi luoja miten ihana mekko!


No, olen pitänyt mittarina omaa laskujenhoitokykyäni, ja niin pitkään kun pystyn maksamaan omat menoni ja osallistumaan taloushankintoihin, olen kokenut että saan tuhlata mieleni mukaan. Viime kuussa iskin kivipohjaan tutkiessani kerääntyvää laskupinoa, ja tajutessani että visan minimilyhennys oli huomaamattani kivunnut infernaalisiin summiin. Annoin ylpeyteni niellen kortin Markolle säilytykseen, ja otin käyttöön vanhan tyhmän electronin, joka on kaikenlisäksi vielä vanhalla nimellä!

Suoriuduin huhtikuun houkutuksista yllättävän hyvin kunnes vappu alkoi lähestyä, ja tilillä ei ollut enää rovon ropoa. What to do? What to dooo-ooo?
Uskottelin Markolle että tarvitsen visakorttia ihan vaan kankaiden ostoa varten, ja hän saisi sen sitten takaisin säilytykseen heti Eurokankaassa käytyäni. Hahhaa, onnistuin keplottelemaan asian niin että samalla reissulla ostin kahdet kengät ja mekon ja legginssit ja ja ja..!! Kotiin laahustettuani uskomattomassa post-shopping laskuhumalassa tunnustin syyllisenä sortuneeni tuhlailuun.

JOHAN NYT ON PERHANA ettei aikuinen ihminen saa omia rahojaan tuhlata ilman syyllisyyttä ja sitä kaikista pahinta kommenttia poikaystävän/äidin/isän suusta: "En miä oo vihanen, miä oon vaa vähä pettyny..." Sitäpaitsi puolustuksekseni voin todeta etten ole tilannut nyt huhtikuun aikana netistä yhtään mitään! Paitsi no henkalta ja maukalta muutaman perustopin ja Markolle villiksen mut sitähän ei lasketa. Motivaationa on toiminut minulle luvattu Tukholmanreissu jossa aion shopata kunnes kaikki muut meinaa dropata, jopa ryypiskely saa jäädä toissijaiseksi tuolla tripillä!
Odotukseni ovat vaarallisen korkealla, ja tiedän jo nyt, että mikäli en löydä kasoittain persoonallisia vaatteita ja asusteita niin tulen pettymään valtavasti. Good luck niille jotka lähtee mun mukaan sinne! Onneksi muotiguru Lauretsalo on messissä!


Olen kova järjestämään bileitä, mutta tänä vuonna (itseasiassa viime vuonnakaan en pitänyt mitään, kun lähdimme syntymäpäivänäni Kroatiaan viikoksi) aion juhlia tuon risteilyn merkeissä. Onko tämä henkistä kasvua kun odotan enemmän ruokaa ja rahan kulutusta kuin hurjaa juopottelua? I guess so.

Hei you guys, nyt on Vappu! Meillä siis suunnitelmissa naamiaiset Karhulan perukoilla. Lähden töistä kolmelta ja käyn ostamassa sukkahousut, sitten menen kotiin ensin maksamaan laskut (IT'S PALKKAPÄIVÄ BABY!!) ja masentumaan, jonka jälkeen korkkaan ihanan pinkin kuoharipulloni ja huuhdon masennuksen kurkusta alas. Oo, so bubbly!! <3 Ohjelmassa meikkaamista, naaman pesemistä, meikkaamista uudelleen, mahdollisesti edellisen toisto ja joskus kuuden pintaan pitäisi olla valmis kärräilemään Karhulaa ja korsua kohti!

ROLIGA VAPPEN ALLA MÄNNISKOR! ( en ihan vieläkään tajua miten oon kirjottanu C:n ruotsista? )

P&C
Milka

Päivä kameran kanssa.

!!!Varoitus, paljon kuvia!!!

Muiden kuvailussa on se huono puoli että itsestään on vaikea saada hyviä kuvia, varsinkaan tilanteista. Siksi päätin eilen ottaa kameran mukaan kaikkialle, ja tallentaa yhden päivän ajalta tapahtumia elämässäni. Ei mulla oikeasti aina ole näin paljon tekemistä, mutta koska eiliselle sattui niin paljon kaikkea kivaa,oli otollista napata aamulla kamera mukaan.
Ulkona ilma oli kuin morsian ja halusin ehdottomasti mennä lähikahvilaan meren rantaan aamupalalle. Tulikukosta saa parhaimpia kylmäsavulohivoilepiä btw :)

otin testiin uudet gladiaattorisandaalini, söpöt :)



"päivän asua" ryyditti asokselta tilattu herkullisen värinen nahkalaukku.


Puputettuamme leivät kurvailimme katsomaan Markon porukoiden venettä, huu :D Löysimme veneen ja myöskin Markon isovanhemmat puuhailemassa oman paattinsa kanssa.







Kun olime lähdössä, Jäynä-Eplonen teki killerit ja kakkasi mopon alle :DD



Nopea vaatteiden vaihto himassa ja pyyhäsinkin jo kohti Pasaatia, jossa Lenny odotteli lasten kanssa.
Eelikseltä oli karannut pallo kattoon, ja siitä luonnollisesti nousi poru.

Linne oli saanut uudet tennarit jotka oli ehdottomasti saatava heti jalkaan. BTW, ootteko koskaan nähny kauniimpia lapsia?

Suuntasimme kangaskauppaan etsimään aineksia vappujuhlien naamiaisasuihimme, olen päättänyt pukeutua Poison Ivyksi.Löysimme syntisen ihanan värisen stretch-satiinin jota lähdemme muokkaamaan olkaimettomaksi kotelomekoksi.

Sillä aikaa kun Leni etsi kangasta omaan pukuunsa, viihdytin lapsia kaupan etuosassa.

"Milka katso minuaaaaa!!"

Eelis ja LL kokeilivat myös mun laseja, ja koen että very Nichole Ritchie, eh?

Kankaiden löydyttyä piipahdimme vielä Pasaatissa hankkimassa muutamia välttämättömyyksiä, kuten nämä sulkakorvikset jotka löysin ihan sattumalta Lindexin sivupöydältä.

Posotimme lapsien torkkuessa Lenin kämpille ompelemaan mekon runkoa valmiiksi, ja ruokalistalla oli maailman paras juustodippi ja salsa, ja tietysti pyöreät nachot. Omnomnom...<3<3



Muutaman sovituksen jälkeen saimme mekon sille tolalle että saatoimme jättää sen muhimaan. Leni heitti minut lasten herättyä kotiin valmistautumaan, ja viideltä kurvasimme terassille 4U:hun. Ah ah ah!



Foresta hyökkäsimme ystäväni Marthan (toimi mallina Lennyn malliston kuvauksissa) synttäreille Jaakko vitosen saunatiloihin, jossa tarjoilu oli mellevä :)


Juotuani hyvin paljon boolia ja syötyäni navan täyteen voileipäkakkua jatkoin matkaa Sooloon, jossa odottelin turhaan "aikuista naistani".


Soolosta reitti oli luonnollisesti Ilontaloa kohti, jossa sitten bileet vasta alkoivatkin! :D







Bongasin Markon muutaman vihaisen kyttäyssoiton jälkeen narikasta ja pusuja sateli


Suuntasimme hesen kautta kotiin. Tosin, koska Markolla oli "monsterinälkä", meidän piti vielä pysähtyä snägärillä hakemassa isot balkanperunat kerrosaterioidemme lisäksi.
Marko otti tuhannenkännissä tän ja sanoi: "sioot niiiin kaunish." jokainen voi olla omaa mieltä... :DD

Tällä hetkellä odottelen että kello löisi kolme, ja pääsisimme lähtemään Kärkisaareen syömään Ukin synttäripäivällistä. Onneksi ei ole oloja, on häpeällistä mennä tapaamaan sukulaisia pahoinvoivana ja haisten vanhalta viinalta. :/

Ok, toivottavasti jaksoit lukea loppuun asti!

P&C
Milka

ikuisuusprojekti.

Seisahdin kerran ala-asteikäisenä, ehkä viidennellä tai kuudennella luokalla, kylpyhuoneen peilin eteen nakupellenä peilaamaan. Muistan ajatelleeni, että "Onneksi minusta ei koskaan voi tulla lihavaa!" Olin koko ala-asteen ajan jopa hippasen verran alipainoinen, näytin heinäsirkalta pitkine jalkoineni ja söin kuitenkin paljon ja kaikkea.
Olen harrastanut monipuolisesti (aina tosin vain vähän aikaa kerrallaan yleisen tympääntymisen takia) kaikennäköistä liikuntaa ratsastuksesta karateen ja baletista kilpatanssiin, ja vaikken koskaan treenannut tosissani mitään, niin aineenvahduntani piti minut pienenä. Yläasteella minulla oli kaikki mahdolliset liikunnankurssit lukkarissa, mukaanlukien salibandy special, jossa oli lisäkseni vain kaksi tyttöä. Pelkästään koululiikuntaa kertyi viikossa siis melkein kuusi tuntia. Kuljin kouluun pyörällä tai kävellen, ja kävimme kesäisin pelaamassa rantalentistä Tampsalla.

Minulla ei siis tuohon aikaan ollut mitään ongelmia painoni tai ulkonäköni kanssa, ja muistan naureskelleeni tukevammille tytöille koulun käytävällä kun tiukat farkut muodostivat jenkkakahvoja heidän lanteilleen.
Sitten tapasin ysin kesällä exäni, jonka kanssa seurustelin melkein 4 ja puoli vuotta. Hän oli minua kaksi vuotta vanhempi, hänellä oli auto ja kesätöitä. Huono yhtälö tytölle joka aikaisemmin ehkäisi painonnousun pyöräilemällä, kävelemällä ja rahattomuudella (ei siis varaa ostella pitsoja tai juopotella joka viikonloppu). Hän kestitsi minua koko kesän ja kuljetteli ympäriinsä autollaan, ja itseasiassa ensimmäisen seurusteluvuoden aikana lihoinkin jo melkein 10 kiloa! Ohhoh. Tässä vaiheessa toi saattaa kuulostaa paljolta, mutta painoni nousi siis n.50kg:stä lähelle kuuttakymmentä, eli ei vielä hälyttävää.

Aloitin painonnousun takia hysteerisen salillakäymisen ystäväni Karoliinan kanssa, treenasimme joka päivä vähintään yhden jumpan, krapulapäivinä sitten jotain kevyempää kuten BodyBalance, kunnes meitä kiellettiin käymästä seitsemänä päivän viikossa. Vähensimme treenipäivät viiteen. Painoni ei laskenut, mutta sain lisää lihasta ja kiinteydyin. Jostain syystä (olisko sitten ollut koulun vaihtuminen tms.) tuo tahti jäi, ja painoa alkoi taas kertyä.

Havahduin 20v. syntymäpäivieni tienoilla todellisuuteen kun vaaka näytti 70kg ja rapiat. Tuli itku ja paniikki. Ystäväni Toni suositteli minulle sovellettua atkinsin dieettiä, ja tiputtelinkin sen avulla parissa kuukaudessa viitisen kiloa. Olen 164 senttiä lyhyt, joten minulle ominaisin paino olisi jotain 57kg-62kg, ja tähtäimessä oli silloinkin se maaginen kuusikymmentä. Tuudittauduin nopeaan miinus viiden kilon keveyteen ja jojoilu alkoi jälleen, nyt kolme vuotta myöhemmin olen takaisin tuossa 70kg:ssä.

Tällä hetkellä tiedän tarkkaan miten minun tulisi toimia; miten saisin nopeasti pudotettua ainakin kuusi kiloa, ja miten minun tulisi liikkua, mutta nuo eivät mene yksiin toistensa kanssa. Siksi olenkin päättänyt soveltaa viimeistä metodia;olen lisännyt liikuntaa dramaattisesti viikkojärjestykseeni. Vakiotunnit ovat tiistain VSP ja pump, ja torstain VSP. Nyt, kun lumet ovat suurelta osin sulaneet, voimme aloittaa taas KoRun (mimmijalkapallojoukkueemme) treenit, ja ne sijoittuvat keskiviikolle. Vähintään tunti juoksua ja lihaskuntoa siis. Kesällä ohjelmassa on myös rantalentis ja varmaan joukkueen yhteiset lenkit.

En halua olla yltiölaiha, en halua törröttäviä luita tms. vaan kuten varmasti kaikki naiset, haluan kiinteytyä ja silti säilyttää naiselliset kurvini. Minulla on kaiken massan alla tiimalasimallinen vartalo, jonka varmasti saisin esille jos tekisin lujasti töitä, mutta...


Olen aina ollut supermukavuudenhaluinen, ja jään mieluummin sohvalle Frendien seuraan kuin lähden lenkille. Nyt on kuitenkin ollut pakko yrittää jotain, sillä aikaisempaan verrattuna peilikuva miellyttää enää korkeintaan yhtenä päivänä viikossa (silloinkin aamulla laihistaessa :D)ja koska omassa kehossaan viihtyminen on kuitenkin tärkeä osa muidenkin kanssa toimeentulemisesta ja kanssakäymisestä.
Ruvetaampa siis seuraamaan projektiani nyt kesän korvilla, katsotaan josko "yleisön" paine toisi vähän lisää motivaatiota trimmaamiseen.

Siitä puheenollen; autokoulun takia väliin jääneet jumppatunnit (mm. eilinen VSP ja pump) korvataan tänään tuplatreenillä: ensin BP 18:30 töiden jälkeen, ja sitten kentälle juoksemaan nahkakuulan perässä tunniksi.

Hoikempaa aikaa odotellessa,

P&C
Milka

Sunnuntaipäivän ratoksi...

Jostain syystä nostan Lindseylle hattua. Katsokaa nyt tämä video ja sanokaa ettei tossa tytössä ole munaa :D

Tietenkin jotkut äärivakavissaan näitä juttuja ruotivat tylsimykset ottavat tämänkin huulen tosissaan, mutta juuri nämä kyseiset propagandat (kirjoitetaanko se noin?) tuovat neidin tilille sen muhkean 400 dollaria. :D Bisnesvainua, eh?

Lisäksi ihan vaan oman itsetunnon boostaamiseksi tää linkki. Tossa tyhjäpäässä sitten taas on jotain niin vastenmielistä että...

Me oltiin myös ulkona eilen, vaikkei pitänyt.

Mun tukalla ei ollut paras päivä, joten lähdin leikkisästi letitellen. Tänä aamuna huolimatta siitä etten edes ollut humalassa, oli vähän tälläinen olo <3

Ainiin, ja rakastan mun miestä.

No perjantai.

Nyt tulee niin turha postaus ettei mitään pitoa, mutta kun mut on hylätty kotiin yksinään perjantai-illaksi! JULMUUKSIA! Päätin sitten hukkua datamaailmaan, ja listata kaikennäköistä jorinaa ja kuvaa. Ensiksikin ostoslistaa keväälle ja kesälle 2009, ostospaikkana Asos.
Kyseisen nettiputiikin ale tarjoaa hyvään hintaan vanhempia tuotteita, mutta perusvaatteethan eivät koskaan mene pois muodista. Suureksi harmikseni visani on vielä pannassa Markolla, ja tilauskieltoni jatkuu ainakin tämän kuun loppuun. Saahan sitä aina suunnitella kuitenkin, ja jos olen oikein reipas ja kiltti, Marko antaa mun tilata omalla visallaan jotain pientä! :D Nappiksen alla, ehei! :D


miten söpö.


Tänäkesänä, kuten itseasiassa varmaan edellisenäkin, haluan tavoitella huoletonta ja yksinkertaista tyyliä, kevyttä ja raikasta. Hieman bohoa...




Koska yksi jumpsuit PITÄÄ saada...


Mulla ei oo yksiäkään kunnollisia sneakersejä, ja keep it simple olikin vissiin tän kesän motto? :)

Mässytän siis tällä hetkellä himassa karkkia (jotain jämiä mitä kaapistä löysin) ja mietin että mitähän sitä keksisi. Taidan lähteä lenkille, koska kaikessa mahdottomuudessaan täläinen takapuoli olisi hakusessa:


Joten vesipullo matkaan ja lenkille, onneksi Kotka on turvallinen lenkkimaasto jopa perjantai-iltana yhdeksän jälkeen...

P&C

Milka the jogger