Kotijuttuja...

Tän tahattoman tipattoman kauden aikana oon kerenny laitella himaakin kevätkuntoon, ja ajattelin postailla tännekin päivitettyä casa de Tartamoa. Ollaan nyt kuukauden päivät rempattu yläkerran wc:tä josta revittiin siellä alunperin koko tilaa dominoinut suihkukaappi täysin tarpeettomana hiivattiin. Mun pikkuveli opiskelee LVI-alaa ja teki meille superedullisesti koko homman, ja hyvin tekikin.Tässä siis alkuperäinen kammotus:

 ...ja tässä uusi ehompi wc:

Allaskaapin viereen oikealle tulee vielä korkea valkonen hyllykkö johon saan sitten koreja yms. sälää... Lisäksi hankintalistalla on vielä joku vähän edustavampi peili mut toi ajaa nyt asiansa. Valaistusta pitäis kans saada vähän järkevämmäksi, lattia maalattua valkoseks ja ehkä pistorasia fööniä ja kiharrinta varten.
Kaiken ton luettelemani jälkeen vessa ei nyt tunnukkaan valmiilta :D No, we're getting there!

Voisin itseasiassa laittaa tänne alkuperäiset kuvat kaikista huoneista jotka tänään kuvasin, eli tässä teille Ennen ja Jälkeen - postaus meidän talosta:

Olohuone:

Ennen

Nyt

Vierashuone:

Ennen

Nyt

Makuuhuone:

Ennen

Nyt

 

Rappukäytävä:

Ennen

Nyt

 

Muitakin huoneita toki on, mutta ne eivät ole vielä niin valmiita että haluaisin esitellä niitä täällä. Yläkerrassa on kunnostamatta vielä mun studio ja yksi iso makuuhuone (josta piti tulla meidän makkari mutta kohtalo ohjas toisin), ja alakerrassa isompi wc, kellarin istuskelutila ja saunan hienosäätö. Niistä lisää sitten myöhemmin :)

Pus, Milka

Muutosten tuulet...

Mulla on ihan järjetön tarve uudistaa mun tukkaa jotenkin. Se tulee aina keväisin ja syksyisin ja on täysin ennalta arvattavissa. Keväisin haluan vaalentaa, ja syksyisin päädyn aina värjäämään tummalla ruskealla. Yksi yhdistävä tekijä väreillä aina on; kylmät sävyt.

Täydellinen tukka mun mielestä on paksu, tuuhea, kerrostettu ja tekstuurinen (voiko tota sanaa käyttää tässä yhdeydessä?) eli siis ns. karhea, ei kiiltävä ja sileä (aka terve). Kesällä haluan aina luonnonruskean eli maantienvärisen pohjan, jossa sitten parveilisi oljen, hiekan, tuhkan ja platinan sävyjä. The perfect beach-tukka. Surffitukka, mut tyttöversio. Syksyllä unelmoin runsaasta ja tummasta mocca-sävyisestä kuontalosta.

NYT kuitenkin olen jostain syystä alkanut viehtyä punaisesta tukasta! Ihan käsittämätöntä! Oon nyt jo ties kuinka monta vuotta taistellu punasävyjä vastaan, ja nyt sitten tämä! Inspiraation lähteenä toimii weheartit, josta postauksen kuvat on poimittu.

En haluais kuitenkaan ihan kirkkaanpunaista hiuspehkoa vaan enemmän jotain kahden ylemmän pikkukuvan kaltaista. Se saattais jopa palvella mun ihon sävyäkin paremmin kuin kylmät värit, kun tuppaan olemaan talvisin pakastekalkkunan värinen ja kesäisin harmaanpinkki. Paitsi tietysti tänä kesänä kun oon nyt alottanu pari viikkoa sitten karoteenitablettikuurin! Tänäkesänä heitän hyvästit harmaudelle ja olen ylpeästi oranssi!

HURRAA!

En pysty ymmärtämään et nyt on jo perjantai? Kun on viikonloput selvinpäin ilman mitään kummempaa ohjelmaa niin tuntuu et arkikin lentää nopeammin. Töissä katon ekan kerran kelloa kun se on ruokatunti, ja sitten toisen kerran kun työaikaa on jäljellä viistoista minuuttia.

APUA mitenseonjonoinpaljonjamitämiäteenkaikillenäillepapereille!??

Ekaa kertaa pitkään aikaan (moneen vuoteen) nautin mun työstä ihan täysillä. Oon jo varmaan voivotellukkin miten harmi on että projekti loppuu kesän päätteeksi, ja sitten oon taas tyhjän päällä ties kuinka pitkän aikaa. Pitääkin siis ilakoida nyt kun töitä vielä on, ja koittaa säästää vähän pesämunaa syksyä varten, kun sitä ei koskaan tiedä milloin seuraavaksi taas tasainen palkka lävähtää tilille määrätyin väliajoin. Toisaalta musta on ihan jännää kun ei tiedä yhtään mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nyt kaikki ovet on periaatteessa auki.

Saas nähdä miten tässä käy!

Pus, Milka

..raparperin alla...

Suosikkilistan uutena tulokkaana oleva Kaunis pieni elämä-blogi esitteli uusimmassa postauksessaan Unelmien Huvimajat-kirjan, ja innokkaana pihanehostajana minun oli pakko tilata opus myös itselleni.
Olen haaveillut pienestä huvimajasta muutostamme lähtien ja olenkin topakasti jo ilmoittanut isälleni että kun hänellä ei kuitenkaan ole kesällä mitään tekemistä ni saa tulla rakentamaan meille sellaisen.
Mun isä on ihan uskomattoman kätevä käsistään ja se esimerkiksi väkersi omalle pihalleen mun pikkusiskolle suloisen leikkimökin, ja sitten nyt ihan lähikesien aikana parissa kuukaudessa hirsipaviljongin, jossa on ruokailutila, kesäkeittiö ja terassi. Alusta loppuun omin käsin! Miten ihmeessä nää lahjat ei oo periytyny mulle?! Nimimerkillä puukässässä peukalo halki vannesahalla, rättikässässä ompelin pyyhkeen kiinni housuihin. Omiin housuihin. Jotka oli mun jalassa. Siitä huumoria.

Joka tapauksessa, nyt odotan opuksen kolahtavan postiluukusta jotta pääsen valitsemaan minkälaista majaa pihallemme käydään pykäämään. Haluaisin tehdä pytingin pääosin kierrätysmateriaaleista, mm. ikkunat ja ovet (toivoin ikkunallisia peilipariovia) voisin hakea Ruukin pajalta, josta ostettiin talvella meidän vanhat ikkunanpokat makkariin. Lisäksi vanhaa lattialankkua luulisi saavan myös, jos ei nyt ihan Metsänkylän Navetalta asti niin varmaan lähempääkin jos osaa etsiä. Pihallamme möllöttävä vanha rautainen puuhella olisi oiva kohde tuunaukselle (ruosteiden hionta, puhdistus ja maalaus pastellinsiniseksi) ja hellan voisi asettaa (pätevine eristeineen) lämmittämään majaa syksyn kylmetessä. Siinä voisi myös keitellä kaakaota ja kahvia.

En halua majasta kulmikasta, niinkuin ne perinteisesti Suomessa ovat, vaan että se näyttäisi pieneltä talolta, vierashuoneelta pihamaalla. Majan pitäisi olla myös sen verran tilava että siellä voisi kesäisin nukkua.

Tähän tarkoitukseen Ikean rautasohvasänky olisi mainio

Toinen vaihtoehto (ehkä sopivampi ilmavan fiiliksen ylläpitämiseksi) olisi tämä Elloksen versio:

Majassa vietettäisiin iltaa kynttilänvalossa ja juotaisiin viiniä pikkutunneille. Sohvasängylle kasaisin tuhottomasti tyynyjä ja vilttejä löytyisi rottinkikoreista hartioita lämmittämään. Pienelle pöydälle voisi asetella tarjolle lämpimäisiä ja muuta naposteltavaa. Syksyn pimetessä maja koristeltaisiin tunnelmallisilla valoköynnöksillä ja lyhdyillä.

Noniin, nyt olen romantisoinut tulevan majan päässäni ja olemassa on suuren suuri todennäköisyys että asiat menevät vielä jotenkin pieleen. What ever! Aina saa haluta...

Tsekatkaa hei toi kirja, se on varmasti aivan ihana vaikka asuisi kerrostalossa! <3

Puspus,

Milka