Forgive me...

...in advance, tulen jauhamaan loputtomiin tästä taloprojektista ja varsinkin sisustuksesta. Gyprocit ja listojen pätkiminen ei niinkään kiinnosta, mutta voi luoja kun päästään maalikauppaan!! Olen valmiiksi jo selaillut Tikkurilan sivuilta (joilta seuraavat mallit ovat) Vanhan ajan värikarttaa, ja poiminut sieltä seuraavat sävyt seinillemme:

1. Olohuone



2. Makuuhuone




3. Vierashuone



Koko talon läpi soljuva tyyli on vielä hakusessa, kyseinen kiinteistö kun ei ihan niin vanha ja romanttinen ole mitä olin ajatellut. Nyt joudunkin siis turvautumaan plan B:hen, eli ranskalaisen huvila-tyylin sijaan keskityn jenkki-potterybarn-massiivisuuteen (ripauksella shabby chiciä)! Paksuja valkoisia listoja, muhevia sohvia ja tyynyjä sekä tasaisia mattaseiniä eri maanläheisissä väreissä.

Minulle on tärkeää, että niin talolla kuin sen sisällölläkin on oma tarinansa, enkä pidä uusista kalusteista. Ainakaan suurissa määrissä. Siksi oonkin yrittäny vakuuttaa Markon siitä, että ainoastaan tärkeisiin kalusteisiin kuten sohvaan, sänkyyn ja kokopuiseen ruokapöytään kannattaa sijoittaa, ja loput se saa luottaa mun käsiin. Niin ja että renevaatiolla säästää pitkän pennin ja saa uskomattomia tuloksia ja rakkaudella tehtyjä kestäviä huonekaluja <3

En kuitenkaan (ajoittais)realistina sulje pois ikeaa, askoa ja muita vastaavia uudiskamaketjuja. Itseasiassa Ikeasta bongasin tämän kirjahylly/tilanjakajan suureen olohuoneeseemme

Se on kalliinpuoleinen, mutta toimii ideana hyvin ja no, kyllä mä luotan että se kestääkin sitten. Varsinkin kun tollasia kirjahyllyjä ei paljoa siirrellä. Jättäisin tuosta varmaan suurimman osan lokeroista tyhjiksi, muutaman täyttäisin kirjoilla ja osaan maljakoita ja rasioita yms.

Pidän itämaisista punasävyisistä matoista, ja olenkin muiluttanut tämänhetkiseen asuntoon jo kaksi kappaletta, vaikka Marko ei halunnut yhtäkään! Aion sijoittaa nuo matot olohuoneeseen tuomaan lämpöä ja pehmeyttä suureen tilaan.
Muutenkin mulla varmaan lähtee ihan käsistä kun pääsen toteuttamaan itseäni tuon 160neliön puitteissa, plus piha! :D

Tervetuloa siunattu sisustushulluus!
P&C
Sisustaja-Milka

uuh <3

Jos TBS-tuotteet kiinnostaa niin käykää osallistumassa arvontaan täällä :) I know I did !

Sipisupi...

Oltiin eilen tyttöjen kanssa tuttuun tapaan Albessa siivillä, ja niillä lensi myös aika maailman tapahtumia kerratessa. Jostain kumman syystä naisporukassa keskustelu saa usein vähän negatiivisen sävyn ja yleinen asioiden taivastelu kääntyy juoruamisen puolelle, tyyliin "kuulitteko muuten mitä se ja se.." ja "ette arvaa tiätteks!?" On se jännä!

Ja miten ne arkisetkin jutut saa niin meheviksi lisäämällä vähän väritysliitua! Nyt jos joku teistä lukijoista voi rehellisesti väittää ettei ole koskaan juoruillut lähipiiristään tai muista tutuista niin syön sen Helsinki-viikonlopuksi ostetun hattuni (aion kuitenkin pidättää oikeuden paistaa sen voissa ja sipulissa ensin)!

Tekeekö pojat tätä?


Oon aina jotenkin ollut siinä uskossa et pojat ei juoruile, ei puhu pahaa eikä pui asioita toisten selän takana. Ne selvittää asiat lyömällä turpaan. Ja sitten ollaan kavereita taas ja otetaan yhdet fisut. Miä luulen että näin ei kuitenkaan ole, vaan ihan yhtälailla ainakin tämän hetken yhteiskunnassa miehisetkin juorukellot kilkattaa. Musta ois mielenkiintoista joskus olla kärpäsenä katossa joukkueen saunailloissa, pokeria pelatessa tai peliä tuijottaessa, ihan vaan ottaakseni selvää siitä mitä siellä oikeastaan puhutaan! Naisten saunailloissa keskustelu ohjautuu usein vartaloasioihin: yksi kekkaa valittaa jostain epäkohdasta vartalossaan ja muut kuorossa sitten siihen että mitä höpäjät, sullahan on ihana pylly!

Puiko miehet tälläistä? Onko se neitiä? Kajahteleeko miesten pukkarista sympatiaa pakenevasta hiusrajasta tai että "voi vitsi miten paljon paksummat pohkeet sulla on! Mulla on vaan tälläset ruippanat!" Onko miehille vääristynyt kehonkuva edes yleinen käsite ja kalastellaanko sillä kehuja? Tuntuu jotenkin machommalta pröystäillä niillä hienoilla asioilla vartalossaan, kuten tuuhealla karvalla naama-alueella ja isolla hauiksella.


Mieslähipiirissäni asioista joista ollaan kateellisia vittuillaan ja niitä paisutellaan (ei mitenkään kaksimielisesti sitten..)Naiset sitten taas vähättelevät katkeruutta aiheuttavan ominaisuuden tärkeyttä. Jos esimerkiksi käsitellään jonkun toisen naisen vartaloa, vaikkapa luonnostaan kapeaa vyötäröä, niin yleensä omaa oloa helpottaakseen käsittelijät toteavat yhdestä suusta että no geenilaiha! Miesten porukassa sitten korostetaan tämän silmätikuksi joutuneen rassukan ominaisuuksia tai ulkonäköä siihen pisteeseen, että hän menee hämilleen. Asia nostetaan pöydälle, ikäänkuin merkkinä siitä että "Joo! Sun isot rintalihakset on huomattu, älä vaan ala leuhottaa niillä yhtään!"

Henkilökohtaisesti tykkään kyllä kehua aiheesta kavereita ja toki myös tilanteissa jossa erityistä syytä ei olisikaan, jos sille toiselle tulee siitä hyvä mieli. Myönnän sitten tähän samaan hengenvetoon olevani kyllä myös katkera kiinteille ja kauniille ihmisille joilla on itsekuria tai vaan hyvät geenit.

Nyt päästeltyäni höyryjä siirryn asiasta kukkaruukkuun, me käytiin tänään toisessa pankissa, Sampo nimeltään ja aina vaan tarjoukset paranee. Sieltäkin tuli periaatteelinen myöntävä vastaus. Ensi torstaina mennään OP:lle missä isäni, mafioso, on jo kuokkinut maata muhevaksi hakemuksellemme. Tänään on luvassa illalla Amarillon tyttöjen ilta jossa on ilmeisesti jotain tuote-esittelyjä ja naposteltavaa. Voisin kerrankin ottaa kameran mukaan ja ikuistaa perjantai-illan tekemisiä... niin kai.

Puspus kaikki juoruakat!

Milka the gossip girl

Etenee etenee...

Tää viikko on ollu tähän asti jo niin väsyttävä, että tuntuu kuin sormissa ei riittäis enää tehoa näppäilyyn tai muuhunkaan tärkeään. Maanantaina en jaksanut jäädä tavalliseen tapaani huippistreeniä varten työpaikalle vaan käskin Markon hakemaan minut heti kahdeksalta. Tiistaina lähdimme Sannan kanssa ajamaan PUOLI SEITSEMÄLTÄ Helsinkiin ja piiiiiiitkän koulutuspäivän ja vielä pidemmältä tuntuvan kotimatkan jälkeen kaaduin sohvalle rikkipoikkipuhkina. Eilinen noudatteli tuttua arkikaavaa (eli ei mitään ihmeellistä), mutta tänä aamuna alkoi tapahtua!

Ollaan nyt siis tehty lainaehdollinen tarjous tästä Karhulassa sijaitsevasta talosta,

ja tänään ollaan käyty ekassa pankissa kinuamassa lainaa. Nordea oli hyvin nihkeä, ja on ollut monta kertaa ennenkin, mutta sain äsken puhelun virkailijalta jonka kanssa asioimme. Hän kertoi lainasta päättävien tahojen olleen suopeita ja jos takaukset (se hankalin osa) saadaan kuntoon niin lainalle ei pitäisi olla esteitä.

WOHOO!

Nyt pää kylmänä. Huomenna meillä on aika Sampo-pankkiin ja jos pääsen OP:n vaihteesta eteenpäin niin sovin isäni tutulle virkailijalle kyseisen pankin konttoriin ajan maanantaille. Isäni, mafioso, oli soittanut pari puhelua. Yhden niistä pankinjohtajalle ja toisen tutulle virkailijalle ja neuvoi keskittämään pankkiin jossa kaikilla meillä Rantamoilla on tilit ja muut sijoitukset. Tätä hän oli painottanut myös pankinjohtajalle. Tarjous josta ei voi kieltäytyä.

Olen kuitenkin luottavainen, sillä jos NORDEA on suostuvainen rahoittamaan pesämme niin mikseivät muut pankit sitten? Ensimmäistä kertaa tuntuu oikeasti siltä, että kohta meillä on talo. Ihan oma talo! Olen tunnetusti kaamea kouhka joukahainen mitä näihin asioihin tulee ja menen pää edellä asioihin paljoa kyselemättä. Innostun turhan paljon ja nopeasti sellaisistakin seikoista jotka eivät välttämättä takaa yhtään mitään ja olen ikuinen optimisti. Marko on sitten ihan erilainen. Se on se näivettävä pilvi mun auringon edessä ja yleensä (älkää kertoko, että sanoin näin!) aina oikeassa.

Tästä talosta Markokin on kuitenkin innoissaan. Kyseessä on laajennettu rintamamiestalo 50-luvulta: 5mh, oh, k, 2x WC, s.os ja kellarissa ns. äijätilat :) Marko saa ostaa sinne mekanismituolin, olen jo luvannut. Saan oman studion yläkertaan ja silti riittää makkareita vierasvaraksi ja.. no.. myös sitten lapselle. Piha on aidattu (niin että Eppiskin pääsee juoksentelemaan ympäriinsä) ja hyvin suojaisa. En malttaisi odottaa että pääsen haravoimaan. Talossa on kaikki isot ja rahaa nielevät rempat tehty, joten meidän ei tarvitsisi ottaa remppalainaakaan juuri yhtään.

Nyt meillä alkaa täällä työpaikalla koulutus uudesta TWID-ohjelmasta, joka tulee minun kontolleni uudessa paikassa, huu :)

Jännätkää mun puolesta nyt tota taloa,

P&C
Milka

Ja nyt...

...koska itseänikin kävi jo hävettämään tän postaustauon maatajärisyttävä pituus ni kertailen vähän tapahtumia viime viikonlopulta ynnämuuta ynnämuuta. Perjantaina perinteistä kaavaa noudattaen lusmuiltiin kotona tylsästi, mutta lauantai olikin sitten kaikkea muuta. Aamulla hoidin vielä viime hetken ostokset (a.k.a hätälahjat..) pasaatissa ja sitten kolmelta alkoi KoRen poikien viimeinen kotipeli, ja samalla Pullaa&Palloilua&Piparia-kahvion viimeinen mahdollisuus kartuttaa poikien lärvilautakassaa. Pelissä kävi huonosti, mutta kassan sisältö kuitenkin miellytti kaikkia asianomaisia.

Puoliajalla pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdimme muutaman mutkan kautta ajelemaan kohti Helsinkiä. EI EKSYTTY EDES KERTAAKAAN! Navigaattori ajelutti meidät läpi ties kuinka monen ilmansuunta-Pakilan ja vihdoin (aikataulusta myöhässä) parkkeerasimme sakkopaikalle Lassilaan. Saila juoksenteli vastaan rullat päässä ja raahasi meidät painavine laukkuinemme talonsa ylimpään kerrokseen. Ei mun kunto kestä tollasta! Sit piti tasotella tilannetta heti avaamalla viinipullo.

Hirveällä tahdilla sitä joutuu hörppimään kun on kiire, ja ensimmäisen pullon tyhjennyttyä pelattiin vanhaa kunnon pullonpyöritystä! Voitte kuvitella et alkujuotoissa olevien naisten kesken draamalta ei vältytä.

Ei siitä sen enempää kuitenkaan. Tupeeraus on tärkeä ja välttämätön osa tyttöjeniltaa.


Yhdeksältä juostiin taksitolpalle ja siitä Töölöön (? no en mä muista!) Korjaamolle katsomaan standupia. Koska oon valokuvaajien parhaimmistoa ja äärimmäisen taitava ni mulla ei nyt sit oo yhtään onnistunutta kuvaa sieltä. Vit..!


Mentiin eturiviin (=virhe), otettiin kuvia (=virhe), viittasin ainoana kun Kivelä kysyi että onko kukaan koskaan ollut abiristeilyllä (=VIRHEVIRHEVIRHE!!), ja sitten oltiinkin yleinen vitsi koko esityksen ajan. Nii, vaikka esiintyjä vaihtui välissä.
Shown jälkeen siirryimme entistä nöyrempänä keskustaan Jenny Woohon, jota on kehuttu useammassakin blogissa kovasti. En kyllä ymmärrä miksi, mut miä oonki Kotkast.

Huonojen kuvien kavalkadi jatkuu. Jennystä mentiin Apolloon, vaikka Sailalla vielä kaikki oli sitä mieltä et sinne ei ainakaan mennä! Sit yllätys oli suuri ku tajusin et minä, joka oon ollu Helsingin yössä varmaan yhden kerran aikaisemmin, olin jo KÄYNY siellä silloin kun se vielä oli Stockholm! Apollo oli aivan täynnä ja tiskille jonotti puoli tuntia yhtä perkeleen kokista.

Ainut hyvä kuva koko illalta.
Yhdellä sun toisella alko menee hermo tungokseen ja päätettiin ottaa taksi Sailalle vielä kun se oli mahdollista, eikä tolpilla parveillut miljoonia ihmisiä.
Sailalle päästyämme mä kävin miltein samantien nukkumaan, kauhulla ajatellen seuraavan aamun aikaista herätystä ja puolella korvalla kuuntelin kun muut löpisivät aamuun asti.

Puoli kahdeksalta aamulla heräsin maailmanlopun metakkaan kun lapset hakkasivat rännien alastuloja kepeillä! KUKA ON ULKONA EES TOHON AIKAAN?! Jatkotorkunnan tuloksettomuuteen turhautuneena päätin nousta ja kostaa muillekkin oman onnettoman heräämiseni. Kävelin suoraan makkariin missä Nelli ja Saila nukkuivat parisängyssä (kermaperseet..) ja menin jalkopäästä peiton alle kylmine varpaineni. Nautimme jauhemaista aspiriinia orastavaan päänsärkyyn ja suihkujen ja muun puhdistautumisen jälkeen juttelimme keittiön pöydän ääressä vielä tyttöjen juttuja (kirjaimellisesti). Kymmeneltä potkin porukat liikkeelle, ja ajelimme takaisin Kotkaan.
Päästyäni kotiin löysin krapulaisen ajokunnottoman miehen katsomasta BB:tä ja hätistin sen autoon. Suunta kohti Karhulaa ja talonäyttöä, josta tuli kiire pois mun krapulan iskettyä pahimmalla tavalla. Mäkkärin kautta himaan ja pelkkää lötsäilyä koko loppusunnuntai. Tai ei aivan, silitin KAAMEEN kasan vaatteita jossain ihme mielenhäiriössä, mä en ikinä silitä.

Tänään, itseasiassa ihan kohta, mennään tekemään asuntokauppoja! Vihdoin. 15.10 meidän pitäis olla ulkona tästä kämpästä ja sit pitäis kai tietää et mihin mennä? Oisko kellään meille vuokrakämppää? :D

P&C
Milka the asunnoton.

hikihikihiki

Aamu ei kyllä lähde millään muulla paremmin käyntiin kun itsensä raahaamisella lenkille (voiko tuollaista lauserakennetta edes käyttää?). Kotka kylpi auringossa ja mulle normaalisti arsenikkia vastaava lenkkeily tuntui kerrankin kivalta. Elmo toki tekee siitä aina tahallaan mahdollisimman hankalaa, sitä pitää kiskoa eteenpäin haistelemasta joka IKISTÄ kakkaraa mitä tienposkessa löytyy.





Meidän on tarkoitus lähteä nyt viikonloppuna Helsinkiin yhden ystävän luokse juhlimaan (synttäreitä, vaikkei se itse halua niitä niin nimittää) ja katsomaan Helsinki Comedy Festivaleille stand-uppia. Käydään ensin Lenin kanssa hostaamassa KoRen poikien viimeinen kotipeli ja lähdetään sen jälkeen ajelemaan Heltsinkiä kohti. Mulla oli alkuviikosta hirveä paniikki siitä mitä laitan päälle, kun mulla on vaan tyhmiä Kotka-vaatteita. Sitten vahingossa eksyin tiistaina töiden jälkeen henkalle ja maukalle ja kappas mitä sieltä löytyi!


Toi on ihanan joustavaa kangasta ja kuvio (joka nyt kyllä jälkeenpäin näyttää vähän kilpaa uivilta siittiöiltä) antaa kropalle paljon anteeksi. Hurja tyytyväisyysrysäys yhdestä mekosta :) Nyt sitten pitää miettiä mitä ton kanssa, nortsikorkkarit vai saappaat, nahkis vai bleiseri, koruja/ei? Miks tän täytyy aina olla näin vaikeeta.


P&C
Milka the wonderer.

Kirppisostoksia ja minun ja muiden koteja.

Oi onnen päivää!

Eilen mulla loppujen lopuksi sitten meni hermo ja kaikki kärsivällisyyden itusetkin oli käytetty. Viime perjantainahan saatiin mahdolliselta ostajalta tarjous kämpästä, jota sitten nostettiin välittäjän kautta tonnilla ylöspäin. Välittäjä sanoi, että muistakaa nyt et jos hylkäätte ton ekan tarjouksen ni se ns. vanhentuu, eli ei voida sit palata siihen jos ostaja ei haluakkaan. Miähän olin ihan valmis myymään siihen hintaan mitä se tarjos (miähän se tän kämpän myyjä joo oonki, ei penniikää kiinni :D) mut Marko oli jälleen viisas ja järjen ääni, eikä halunnut mennä niin alas. Välittäjä otti siis meidän vastatarjouksen ja sanoi että laittaa viestiä sitten mitä se tyttö oli sanonut siihen.

No me odoteltiin sitä viestiä sitten..Koko viikonloppu ja koko alkuviikko. Sit tiistaina laitoin välittäjälle viestin et onkohan siitä ostajasta kuulunu mitään, ei vastausta! No perkele! Loppujen lopuksi laitoin eilen sitten sen saman viestin uudelleen ja välittäjä soitti mulle saman tien. Ilmeisesti yhteyksissä vikaa tai väärä numero sillä tai jotain muuta, mutta HALLELUJAA! HYVIÄ UUTISIA! Meidän vastatarjous on hyväksytty ja ensi viikolla sitten saadaan aikataulutietoja et koska tehdään paperit! TÄÄ ON NYT VIHDOIN MYYTY (melkein)!!

Nyt sitten herää uusi ongelma. Me haluttais tietysti vapauttaa kämppä uudelle omistajalleen mahd. pian mut meil ei itellää oon mitään mihin mennä vielä?! Oon nyt katellu netistä vuokraovi.comista kämppiä täst kaupungista ja löysin itseasiassa yhden melko täydellisen tosta Keskuskadulta, Kotkalaiset tietää sen kotipitsan talon. :) 70m2 kaksio, ihan vasta täysin rempattu ja ASTIANPESUKONE! Ainut miinus (toisaalta mun perseen kannalta plussa) on se et se talo on ilmeisesti hissitön ja kämppä on ylimmässä kerroksessa :D No, ei se haittaa.
Nyt odotellaan tuon asunnon välittäjältä tietoa siitä saako sinne viedä koiran! Jos ei ni sit se olikin siinä.

Oon nyt pari päivää tässä teettäny kuvia ifolorilla kun kekkasin ladata koneelleni Poladroid-ohjelman. Etin puolisen vuotta sitten ebaysta oikeeta polaroid-kameraa, mutta tällä ohjelmalla saan polaroid-tyylisiä kuvia halvemmalla ja helpommin! Alla muutama esimerkki:








Ihania! Ja kun teettää kymppikokosina ifillä ni ne tulee täydellisinä polaroid-kopioina postiluukusta parissa päivässä. Suosittelen lämpimästi jos haluatte vähän tunnelmallisempia kuvia.

Olen nyt hemmotellut itseäni kirjoilla, luettuani mielenkiintoisia arvosteluja ja suositteluja eri blogeista. Tilasin suomalaisesta kirjakaupasta (netin kautta) Claire Castillonin kaksi teosta, mm. Äidin pikku pyövelin, joita odotan kovasti saapuvaksi. Lisäksi shoppailin tiistaina töiden jälkeen Karhulan suomalaisesta Paulo Coelhon "Veronika päättää kuolla"-kirjan ja Umayya Abu-Hannan "Sinut".

Jälkimmäinen on loistoa sivu sivulta! Älykäs, hauska, sarkastinen ja ajatuksia herättävä, kertakaikkisen hieno teos! Tuota Coelhon kirjaa en ole lukenut viittä sivua enempää vielä, vaikuttaa liian uskonnolliselta mun makuun. Saattaa tietysti olla että luettuani eteenpäin se muuttuu paremmaksi mut keskityn nyt ensin tuohon selkeästi mielenkiintoisempaan kirjaan :)

Mulla on nyt kaikki viikonloput täynnä kuvauskeikkoja, mikä toki on hieno homma, jos muistatte aiemman postaukseni hirviölaskusta Visa-yhtiöltä. Oon alkanu huomaamaan puutteita mun kameran kapasiteetissa tehdä mitä miä haluan, ja oonki nyt miettiny et miten saisin säästettyä rahaa uuteen kameraan. Riittäisköhän meiän asuntolainasta yks tonni mulle työkaluston uusimiseen...? Markoooo??



Kirjatuoksuista syksyä toivotellen

Milka the serialreader.