maanantai 29. kesäkuuta 2009

the silent treatment.

Mulla on ollu vakaana tarkotuksena postailla monestakin aiheesta, mutta työt, näyttely, ajokortti (jonka muuten sain perjantaina, wohoo!) ja noi upeat ilmat on vieny kaiken ajan tehokkaasti. Nyt kuitenkin teen tälläisen all-in-one postauksen, jossa blogin kuvauksen mukaan on varmasti enemmän asiaa kuin sisältöä.

Aloitetaan muutamasta uudesta vaatekappaleesta joita olen haalinut kasaan. En koskaan esitellyt mun tukholma-shoppailujakaan, ni hoidetaan se myös:






Mälisäilen selostukset noihin myöhemmin, mut nyt mun on pakko lisätä tähän loppuun yks biisi mihin rakastuin sydänjuuriani myöten!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

oho.

Playstation on ottanu ihan uuden vaihteen käyttöön mainosrallissa :D

Mi laijki!

The victory shall be mine!

Hahhaa! Olen jo voiton puolella! Sain eilen sovittua isin kanssa vähän aikatauluista kuvien tulostelun suhteen ja tänään käyn kuvaamassa vielä luottomallini Marthan. Mikäli joku ei muista tätä pitkäraajaista nuubialaisprinsessaa niin täältä ainakin löytyy muutama kuva..

Mulla on ongelma, kun en millään enää keksi tarpeeksi katu-uskottavia paikkoja kuvata sitä mimmiä? Tosin, voisin kuvata sen vaikka parkkihallissa ja se ois silti tosi chic ihan pelkän ulkoisen olemuksensa takia, mutta aikaisempien kuvien linjaa noudatellen pitäisi löytää joku sellainen vanhahtava ja värikylläinen mesta. Oon onneksi mestari toimimaan pakon edessä, ni eiköhän tää tästä.

Edit. Keksin, oon nero!

Pari hienoa asiaa tähän väliin:

1. Autokoulu on nyt sillä mallilla et mul oli eilen kirjalliset ja hohhoi, läpi meni niin et pölly kävi! Mulla jäi jopa virheistä vajaaksi se, eli kuvallisissa mulla oli 7 virhettä kahdeksasta sallitusta ja sanallisissa 2 virhettä kolmesta. Oon tosi ylpeä itestäni vaikka se koppi kyllä ahdisti ihan hulluna! Sit mä en ymmärrä miksi ne kuulokkeet piti laittaa päähän kun ei niistä ees kuulunu mitään? Odotin liikenteen ääniä tai jotain rauhoittavaa musiikkia mut ei mitään. Weird.
Lisäksi ensi viikolla mulla sitten on toi inssi, katsotaan onko se setä yhtä armelias ku Olli (mun autokoulunopettaja).

2. Uiminen on mun uusi intohimo. Oon nyt käyny muutamana aamuna maakissa uimassa (sisäpuolella kyllä) ennen töitä voi luoja miten ihanaa! Ja tehokasta!!

Käytiin eilenkin peruuntuneiden treenien korvaavana toimintana uiskentelemassa Lenin kanssa pikaisesti, mut huvi loppu hyvin lyhyeen kun mua kävi vetää suonta ihan tolkuttomasti puolessa välissä. Yritin kuitenki jatkaa urheasti, taivuttelin varpaita takaisin normiasentoihin ja irvistelin uimavalvojille. Sit oli pakko luovuttaa! Meil alko muutenki olee kiire ku oli sovittu että mennään alberttiin siiville puoli yhdeksältä, ja Mira oli jo siellä odottamassa. Se oli suht nyreenä kun saavuttiin paikalle :D

Tänään on Markon joukkueen KoRen kotipeli Haminan pallokissoja vastaan (joo mä tiedän, kuulostaa naisjoukkueelta mut korkeintaan niiden pelityyli on naisellinen :D) ja me ylläpidetään Lennyn kanssa kahviota siellä. Meidän motto on "pullaa ja palloilua!". Leni on hoitanu ton pullapuolen, kun miä "ahkeroin" töissä, ja tänään mennään ekaa kertaa täysin valmistautuneina sinne. Saas nähä miten pikkusuolaset tekee kauppansa!

Loppuviikko onkin sitten armotonta kiirettä ja järjestelyä näyttelyn kanssa, ja lauantaina (kun on luvattu ihan huippusäätä) vaavakuvauksien jälkeen meikämandoliino painelee tuurilla Vaakkuun pelailemaan beachia ja ottamaan aurinkoa, ehkä pienellä viinillä höystettynä!

Muistakaa siskot, jos naukkailette helteellä, jatkakaa paukkuja/valkkaria vissyllä tai vaihtoehtoisesti jokaisen alkoholiannoksen jälkeen lasi vettä! Trust me, teette itellenne palveluksen.

Tästä tuli nyt kuvaton postaus, mikä on sinänsä ihme ku minust on tuntunu että kamera on kasvanu oikeaan kasvopuoliskoon kiinni lähiaikoina.
Hei ja muista laittaa postausehdotuksia tohon edellisen merkinnän kommenttilaatikkoon, mul tulee tosi paha mieli jos siel ei oo yhtään kommenttia! :D Vähä nolookii, ehkä...

P&C
Milka

maanantai 22. kesäkuuta 2009

No mitä?

Onko mitään sellaista aihetta josta haluaisit lukea mun blogissa, jostain tietyistä tavoista/rutiineista, valokuvauksesta, työstä, mitä vaan.

Ehdota vapaasti, niin toteutellaan! <3

P&C
Milka

sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Saaristolaisjuhannus <3

Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani plan B osoitti kuuluvansa parhaaseen a-luokkaan, Kaunissaarireissu onnistui yli odotusten. Jopa sää suosi hetkittäin, tosin pieni sadekaan ei estänyt meitä tutkimasta saarta suurella uteliaisuudella. Leni ja lapset olivat puksutelleet saareen jo torstai-iltana ja me menimme perästä perjantai-aamuna. Minua vähän jännitti.
Kaunissaari oli ihan yhtä henkeäsalpaava kuin olin kuullut ja kuvitellutkin sen olevan, rakastan tuota kalastajakylä-miljöötä!
Meillä oli sudennälkä, sillä aamun valmistelujen ja matkan aikana ei kerennyt edes ajatella syömistä. Ostimme anttilasta supersuloisen vaaleanpunaisen pallogrillin jota Marko ja Leni urheasti rupesivat kokoamaan. Grillailun ja majapaikkaan tutustumisen ohella juoksentelimme rannalla etsimässä kauniita kiviä Eeliksen kanssa. Hän ol luvannut viedä niitä mumun istutuksille. Elmo oli elementissään.

Ruoan sulattelu suoritettiin pikku kävelyllä, kävimme katsastamassa matkamuistomyymälän, josta Leni löysi kaulakorun, ja itse nappasin mukaan verkkokohoja.
Ihania vanhoja taloja katsellessa aika meni kuin siivillä, ja Elmokin sai liikuntaa.
Puspus.
Kävimme tanssimassa ja syömässä jäätelöä Majalla, jossa jatkoimme lapsien nukkumaanmenoajan jälkeen illanviettoa.
Ilta päättyi laiturille ja juhannuspusuihin.
Lauantai-aamu pyörähti käyntiin lasten herätessä seitsemältä, ja aamutoimien jälkeen lähdimme kävelylle.

Reippalusta nälkiintyneenä suuntasimme kahvilaan, jossa tarjoiltiin aamupala ihan riistohintaan, kahdeksan euroa per nokka, myös lapsilta!! :o Linnelle maistui kananmuna.
Pakkasimme kamamme ja viisitoista vaille neljä ahtauduimme Markon ja Epån kanssa tuuriin joka kuljetteli meidät kivassa myötätuulessa takaisin Kotkaan. Reilujen päikkäreiden jälkeen lähdimme saunomaan Markon porukoiden kämpille Sapokkaan, ja valmistimme loput grilliherkut mitä saaresta jäi.
Kertakaikkisen rentouttavaa.

Oli ihan virkistävää olla juhannus vaihteeksi selvinpäin, tai ainakin enemmän selvinpäin kuin humalassa. Ei krapulasta tietoakaan, ja herkutkin maistuvat paremmalle kun makuhermoja ei ole turrutettu vodkalla. Ihan kuivin suin en kyllä ollut mutta kohtuus tuntui olevan sopimattakin illan sana. Tänään käytiin Markon kanssa katselemassa myynnissä olevia taloja, mutta the Housen jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään... Huoh. Illalla kuuden aikaan aion vielä käydä kuvaamassa maailman söpöimmät kaksoset näyttelyä varten ja sitten olenkin jo puolivälissä kuvien kanssa.
Nyt kehittelemään inspiraatiota ja katsomaan vaatteita valmiiksi,

P&C
Milka

torstai 18. kesäkuuta 2009

Midsommer

Ulkona on hämäysilma, aurinkoista ja ilmeisen lämmintäkin. Nyt kaikki suomalaiset ajattelee et huomennakin on lämmintä ja et ilmatieteenlaitos oli TAAS väärässä. Mun pomo sanoi ettei usko enää mitään ennustuksia kun viime viikonloppunakin niiden jutut meni pieleen. Niin että lauantaina piti sataa kaatamalla ja olla kylmä vaikka oli tosi kaunis ilma! Mä en tiedä sitten et miten aikaisin pomomies on vetäytynyt ikkunattomiin sisätiloihin, mutta kyllä ainakin keskustassa illalla ukosti ja kovaa! Taidan muutenkin olla mainoksen ja median uhri kun uskon kaiken mitä telkkarissa sanotaan. Silly...

Juhannukseksi ei mitään tähdellistä ohjelmaa! Käsittämätöntä! Normaalisti sitä suunnitellaan monta viikkoa etukäteen, ja mahdollisesi jo viime vuoden puolella on varattu mökit viikonlopuksi et varmasti pääsee. Nyt ei mitään. Nada. Njet. Zero plans!
Juttelin tossa asiakkaan kanssa joka viettää tänään viimeistä vapaapäiväänsä, hän on "lomaillut" kahden pienen lapsensa kanssa nyt kahdeksantoista päivää ja kertoi odottavansa töihinpaluuta kuin kuuta nousevaa. Koko juhannus duunia!? Miä saan ihottumaa pelkästä ajatuksesta. Mut toisaalta jos ei kertakaikkiaan oo mitään suunnitelmia niin työt on kai eräänlainen pelastus joihin voi vedota/hukuttautua tekemisen puutteessa. Jos vaihtoehtona on siis kotona kalsarikännien vetely ja työpaikalla rahan ansaitseminen niin moni kallistuu varmasti jälkimmäisen puoleen.

Itsehän en.

Meillä on nyt toteutuksessa plan B, eli tuurimatka Kaunissaareen, grillailua ja lavatansseja kalastajakylämiljöössä. Olen ihan hillitön turisti kun pääsen paikkaan jossa on mun mielestä kaunista ja idyllistä, tai esim. vaikuttava arkkitehtuuri, kamera käy jatkuvalla syötöllä. Tää tapahtui Helsingissä, Porvoossa ja Tukholmassa ihan tässä lähihistoriassa, ja se tulee tapahtumaan myös Kaunissaaressa vaik oon paljasjalkainen kotkalainen.

Olen jo Jannin listasta inspiroituneena suunnitellut mitä kaupasta tänään ostetaan ja tarkoituksena on tehdä grillissä vähän kevyempiä ja vähähiilihydraattisia herkkuja. Saas nähdä, kassista vedellään kuitenkin pussi jos toinenkin sipejä ja dipejä.

Oikein makoisaa juhannusta kaikille teille neljälle lukijalle, ja Iinalle ja Siinalle myös! <3

P&C
Milka

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Minä tahdon...

...uuden sohvan!
Marko napisee mulle aina kun valitan nykyisestä sohvasta, että anteeks vaan kun hän on kerran jotain saanu ite valita ja sekin menny niin kammottavasti pieleen. Marttyyri. Tämän hetkinen sohvanretale ei siis ole kertakaikkiaan minkään värinen. Musta myös tuntuu että se salakavalasti imee värin kaikilta sohvatyynyiltä mitä yritän sen kylkeen istuttaa!
Haaveissa on Pottery barn-tyylinen muhkea irtopäällyssohva joka suorastaan kutsuu makoilemaan ja lötsimään syliinsä. Ikea tarjoaa budjettiratkaisut Ektorp-mallistollaan, mutta jostain syystä tästä sohvasta ei löydy sellaista viettelystä mitä haen.


Äiti sanoi kerran, että kun muutamme isompaan ja uusimme kalustoa niin saisimme hänen vanhat sohvansa. Ne ovat täydelliset kaikelta muulta osin paitsi kankaansa puolesta, joka on ruosteenpunainen kullankeltaisin rösöin. Tyynyt ovat kaksipuoliset ja kääntöpuolella komeilee massiivinen kukkakuosi, joka on kaikessa pröystäilevyydessään hirveä! Settiin kuuluu myös kaksi todella muhevaa lepotuolia, jotka ovat oikeastaan kokonsa puolesta kahdenistuttavia sohvia. Elättelen toivoa uudesta päällysestä, luonnonvalkoisesta purjekankaan tyylisestä vahvasta matskusta jonka voi halutessaan (ja tarpeen mukaan) pestä. Tuo setti nimittäin on tehty päiväunien ottoa ja elokuvien töllöttelemistä varten! <3 Ah rakkautta. Harmi ettei minulla ole siitä kuvaa...

Oikeanlaisen sohvan löytäminen on melkein yhtä hankalaa kuin täydellisesti istuvien farkkujen etsintä. Aina pitää vähän tuunata kuitenkin. Lisäksi isot huonekalufirmat valmistavat nykyään vain hyvin pelkistettyjä ja perusmallisia sohvia, kulmikkaita ja ihan liian moderneja minun makuuni. Kuten esimerkiksi tämä kammotus:

Tosin aika harvoin olen saanut Sotkasta mitään muutakaan hyvää. Nimimerkillä sieltä tämä nykyinenkin pannahinen on!

Haluan myös sohvapöydän, jonka virkaa on nyt kaksi vuotta toimittanut sängyksi avattava rahi. Sen päällä ei voi säilyttää laseja kun ne kaatuu pehmeällä ja kiikkerällä pinnalla, ja läikkyneitä tahroja on tosi hankala puhdistaa niiden imaistua itsensä kankaaseen. Minulle mieluisin vaihtoehto olisi vanha arkku, tai esim. vanhasta kukkalaatikosta tehty pöytä. Kolmanneksi listalle ylsi siro ja kevyt lasipöytä, joka tosin näyttäisi aina ihan karmealta mun tahmatassujen jäljiltä. Marko sanoo ettei se oo koskaan tavannu naista joka sotkis syödessään yhtä paljon.

Tuollainen peruspöytä kelpaisi myös, kunhan materiaali on puu eikä liibalaaba lastulevy.
Ah ja tälläinen sattui eräällä nettisivulla silmään, vaikka toi on akryyliä niin katsokaa nyt miten kaunis!

Se on kuin läpinäkyvä pöytäliina!

No, ensin pitäisi hankkia isompi kämppä, sitten voi vasta hankkia isommat sohvat. Inhoan odotusta. Meillä oli tänään näyttö viideltä eikä välittäjästä oo kuulunu vielä mitään, jännittää josko joku ois kiinnostunu meidän asunnosta vihdoin! Mene ja tiedä...
Tänään ehkä Albeen nauttimaan hyvästä seurasta ja siivistä, palaillaan!

P&C
Milka

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Sneak a peak.

Miä en todella enää ymmärrä et mitä ihmettä mun päässä liikkuu niinä hetkinä ku pitää lähteä baariin ja vetää lärvi luttuun? Seuraava päivä (tässä tapauksessa ihanan aurinkoisena alkanut lauantai) menee ihan pieleen ja on paha olo eikä mikään huvita.

Perjantaina siis töistä päästyäni kävin kuvaamassa Siinan, hommassa meni ennätysvähän aikaa. Olisimme suoriutuneet ulos pimeästä yellarista aikaisemminkin mutta jäimme tyhmänä välioven taakse hakkaamaan vaikka kyseinen uksi olikin auki, sitä piti vain työntää :D. Ohessa pieni kurkkaus noihin setteihin:


Olin siis jo torstai-iltana nappaillut kuvia Lenin lapsista, ihan riemastuttava kokemus kaikenkaikkiaan :DD Tässä esimerkiksi otos jossa lapsien piti puhaltaa voikukkapallosta hötöjä, mutta Linnellä meni väärin ja kuvassa se syljeskelee niitä höttösiä ja Eeliksellä on hauskaa:


Kuvattuani Siinan suuntasimme kulkumme Markon kanssa Hirssuun jossa Nelli ja Toni hostasivat lettukestit. Söin yhden letun ja join pullon viiniä ni eihän siinä voinutkaan hyvin käydä. Baariin lompsis! Kotiuduimme hesen kautta myöhään.
Lauantai koitti siis horkkaisissa meiningeissä ja kauniista ilmasta huolimatta en päässyt sohvalta ylös ennen kolmea, kun oli aika lähteä Karhulaan kuvailemaan vahnan työkaverini yksivuotiasta energiapesää Emppua. Talk about challenge! Sain kuitenkin muutaman oikein hyvän kuvan jotka varmasti miellyttävät vanhempia, vaikka Emppu rauhoittui kuvattavaksi valitettavasti vain rinkeleiden avulla. Rinkelipussi kun ei ole maailman fotogeenisin esine.
Hikoilin hyvin ilmastoidussa fitness-salissa kuin sika edellisen illan törttöilyn takia, ja purettuani setit alas soitin Markon hakemaan minut hiivattiin Karhulan lehmänhenkäys-ilmapiiristä. Kotona oikaisin pitkälleni sohvalle ja annoin unen viedä.
Illalla lähdimme katsastamaan Segeli-rockin, jossa saapuessamme soitteli viimeisiä biisejään the one and only Pelle Miljoona.


Itsehän olin suht turvoksissa liikenteessä, eipä siinä. Jännä miten juomalla saa aikaan nestehukan? :D


Myös aina yhtä swengaava Sami Saari nousi lavalle.

Sade yllätti juhlijat ja hiippailin Putputtimen kautta balkanperunoineni kotiin katsomaan Frendien ykköstuotantokautta. Nukkumaan vetäydyin jo yhdeltätoista, Marko könysi himaan vasta kolmen pintaan.
Tänä aamuna heräsin aivan uuteen auvoon kun krapulasta ei ollut tietoakaan! WOHOO! Päätin juhlia hyvää oloani lähtemällä puoliltapäivin vesijuoksemaan, ja paahdoinkin altaassa reilun tunnin. Kotimatkalla uimalasta iski mieletön nirvana! Aurinko paistoi, olin juuri huhkinut viileässä vedessä ainakin eilisen p*skalaatikon verran ja kotona odottaisi raikas salaatti. Löysin sohvalta krapulaisen miehen.
Huristelimme kolmeksi Markon olosta huolimatta Korkeakoskelle lapsuuden maisemiin katsomaan pikkusiskoni Maijun esitystä Kolme porsasta ja susihukkanen. Maiju oli se susi.



Eppo halusi mennä katsomaan nasseja lähempää.

Esiripun laskeuduttua kurvailimme takaisin saarelle ja kävimme nauttimassa auringosta Caro'sin terassilla

jonka jälkeen Marko nakkasi minut Kairon eteen kuvauskeikalle Riikan kanssa, ja painui itse päiväunille. Tarkoitus oli siis mennä ottamaan kuvia Kairon rouheasta rappukäytävästä joka näyttää tältä:
mutta ovella meitä kohtasi aika nuiva näky

No eipä hätä ole tämän näköinen. Vellamon katto kiilteli kutsuvana ja pyyhälsimme Riikan kanssa sinne kuvaamaan. Katto osottautui yllättävän Miami Vice henkiseksi paikaksi kuvata ja saimme aikaan kaunista jälkeä: (kyseessä muokkaamaton kuva joka ei tule näyttelyyn)
Riikka tarjoutui heittämään minut kotiin mutta kaunis ilma houkutteli kävelemään, ja napsin matkalla kuvia ihanasta kotikaupungistani.



Ihan meidän talon vieressä on kaksi vanhaa suurta puutaloa. Mä rakastan niitä! Nyt joku on keksinyt purkaa sen toisen ja mun sydän itkee verta!

Kyllähän siinä purkupaikalla home haisee, siitä ei pääse mihinkään mut silti, mikä sääli! Onneksi se toinen kauniimpi talo on vielä (toistaiseksi) pystyssä, sen piha on jotain ihan uskomatonta!


Toi on ku portti jonnekin salaiseen maailmaan (Narnia? :D) ja kutsuu mua joka kerta kun kävelen siitä ohitse.
Taidan mennä tekemään itselleni vähän iltapalaa ja laitan Frendit pyörimään, nyt kun Marko osti ton ykköskauden ni meillä on ne kaikki! :) Joskus vielä otan maratonin ja katson jokaisen kauden läpi järjestyksessä. Se vaatii aika paljon herkkuja.

P&C
Milka

torstai 11. kesäkuuta 2009

oho.

Olen noussut blogilistalla sijalta yli tuhat sijalle alle neljäsataa. Voiko se johtua mun omista vierailuista sivuilla pälläämässä josko joku suosikkilistaltani olisi postaillut jotain uutta? Säälittävää joka tapauksessa. Kiitos Siina kun ahkerasti kuitenkin luet tätä soopaa :D Olin näköjään saanut kolmannen haussa olleen lukijankin, Miia oot ihana <3

Mua nyt stressaa. Näyttelyyn on alle kuukausi aikaa ja mulla ei ole yhtä ainutta kuvaa valmiina! AARGH! Tänään olen sopinut Lenin lasten kuvaukset, ja perjantaina kuvataan edellä mainittu Siina-kaunokainen. Silti, siinä on vasta korkeintaan neljä kuvaa! Aionkin nyt sopia Riikan kanssa sunnuntaille treffit yhteen kuvauskohteista, ja lähtisköhän Martha mun kanssa viikonloppuna Vellamolle malleilemaan. Pikkuhiljaa I say, pikkuhiljaa.


Ainiin, me käytiin siellä pankissa ja arvatkaa, niiden mielestä se laina on meille liian iso! Kyynel!! Se mukava nainen toisella puolella tiskillä sanoi, että ei suoralta kädeltä tyrmää tätä mutta joku vähän halvempi talo ois meille parempi. Sillee et ois sitten vielä rahaa vaikka tonnikalaan pari kertaa viikossa lainanlyhennyksien jälkeen. Harsh. No nyt sitten kuitenkin myydään toi oma jos joku sen tahtoo ostaa, ja mennään vuokralle siksi aikaa kunnes löytyy joku helmi herneiden joukosta. Kerkesin kyllä ihastua aika kovaa the Houseen, mut pakko olla realisti noiden raha-asioiden kanssa.


Noniin, nyt takaisin työn pariin. Lomaan on hei enää 13 työpäivää! YIPEE!! <3 En aio tehdä mitään, en yhtikäs mitään! En lähde mihinkään (korkeintaan mökille) jos ei tee mieli. Ihanaa! Mulla on sitten myös mahdollisesti ajokortti, joten mut nähdään Kotkan kaduilla luu ulkona varmaan useampaan otteeseen. Tästä tulikin mieleen et pitääkin taas käydä harjoittelemassa treeninetin sivuilla, et mun cruisailut mahdollistuu. Ok, sinne siis!

P&C
Milka

maanantai 8. kesäkuuta 2009

On se jännä...

...toi viinanjuonti! Omasta mielestä en ollu ees humalassa, mutta kappas keppanaa kuka täris kylmähorkassa hytin vessassa aamuviidestä aamukahdeksaan alusvaatteisillaan, oksensi ja itki koti-ikävää. Eilen olo oli sanoinkuvaamaton, nukuin rankan kotimatkan jälkeen himassa kevyet seitsemän tunnin päiväunet, joiden jälkeen kävin voipuneena yöunille. Kerkesin kuitenkin välissä syödä vähän Markon tuomaa pitsaa, lataamaan kuvat koneelle ja purkamaan kassin. Miten reipasta!

Risteily oli sanalla sanoen kaikenkattava! Noin hyvässä seurassa kaikki huonotkin jutut tuntuivat vähemmän pahoilta, ja kivat jutut tuntuvat sata kertaa paremmilta!

Perjantaina työmotivaationi oli ihan nollissa ennen lähtöä. Olimme sopineet että Leni hakee minut kahdelta salin edestä ja ajoin Sannan hulluuden partaalle naputtelemalla pöytää ja taaplaamalla edestakaisin toimistossa. En siis omaa minkäänlaista kärsivällisyyttä näissä asioissa, ja olen raivostuttava kun touhotan ympäriinsä asioita joita en voi edistää tai aikaistaa millään muotoa.
Pääsimme kuitenkin sitten loppujen lopuksi lähtemään aihan aikataulussa, ja laitoimme matkan ajaksi soimaan polttamani road trip-cd:n, joka sisälsi mm. biisejä Laguna Beach-sarjasta, sekä muutaman yllätysherkun kuten XL5:sta ja Rasmuksen rakkauslaulun.

Päädyimme Olympiaterminaaliin erinnäisten parkkeerausongelmien jälkeen, ja bongasimme Lauran mukaamme. Jo lähtöselvitysjonossa vitsailimme luuserihytistämme, joka siis oli luuserikannella kaksi, ja johan riemu repesi kun tajusimme että se ihan oikeasti ON autokannen alla! Sinne asti menevää hissiä numero 0 etsittiin tuhottoman kauan, ja pientä katkeruutta leijui ilmassa kun pälyilimme yläkerroksiin menijöitä hienoissa maisemahisseissään. V*tun jupit..

Käytävä oli karmiva, ja panimme merkille vesitiiviit sulkuovet joilla meidät rahvaat lukittaisiin aiheuttamasta polemiikkia yläkerroksiin hätätilanteissa. It was like Titanic all over again. Hytti sentään oli ihan siisti ja mukava, ja päätimme ettemme anna loserdeckin pilata muuten niin luksustäyteistä reissua. Kipaisimme saman tien keulabaariin nauttimaan kuohuvaa ja mansikoita ja katsomaan loittonevaa satamaa.
Kun kaikki marjat oli popsittu niin suuntasimme taxfree-ostoksille ja hankkimaan ensikosketuksen suloiseen humalaan ennen buffet-kattausta.

Jostain syystä buffetruoka ei maistunut meikäläiselle, muut hakivat lisää ja napostelivat jälkkäreitä koko rahan edestä. Onnistuimme tuhoamaan neljään pekkaan kolme pullollista viiniä, ihan noin ruokajuomana ja vaikka aikaisemmin oli ollut puhetta rauhallisesta perjantai-illasta seuraavan päivän shoppailu-urakan takia niin kummallisesti heilahdimme kaikki kivaan laitamyötäiseen ruuan ohessa. Baareilimme, tanssimme hulluna ja kaaduimme sänkyyn jo kahdelta.

Lauantai-aamu koitti kohmeloisena, mutta kovalla tsempillä selvisimme kevyen aamupalan kautta Tukholman kaduille. Otimme terminaalilta taksin ja suuntasimme ensin Södermalmille etsimään Tjalla Malla nimistä-liikettä. Tuota aluetta kutsutaan muuten SoFoksi, joka on mun mielestä lyhennys sanoista South from Folkungagatan. Tuolle nimenomaiselle kadulle taksikuski jätti meidät maleksimaan ja antoi numeronsa mikäli halusimme samalla kyydillä takaisin.

Käveltyämme hetken pelko hiipi mieleen kun yksikään kauppa ei ollut auki. Tarkistelimme kellojamme vielä kymmenen jälkeenkin kun ovien olisi jo pitänyt lennähdellä levälleen toivottaen meidät tervetulleeksi ostoksille, mutta SoFo oli autio. Mikä neuvoksi? Ohitimme epätoivon kasvaessa erään kahvilan oven jossa oli lappu: aukioloajat NATIONAL DAGENina 12-16! No mitä perskelettä nyt sitten??? Löysimme myös rakkaan Tjallamallamme, ja kuulin vieressä seisovan Lenin sydämen särkyvän sen rinnassa kun katselimme ikkunan läpi pimeään liikeeseen.

Etsiessämme taksia keskustaan spekuloimme sitä hirvittävää mahdollisuutta ettei sielläkään mikään olisi auki. Lenin järkkymätön optimistisuus kuitenkin tarttui ja kun olimme todenneet ettei koko peevelin Södermalmilla ollut yhtään taksia ajossa painuimme maan alle ja metroon. Metrolippujen osto itsessään oli jo niin hankalaa että pettymyksen ja pessimistisyyden tunne hiipi takaisin mun takaraivoon, mutta kiitos mun Visan saimme metrotunnelin tuomiopäivän rakkineesta ulos neljä lippua. En ollut muuten koskaan matkannut metrolla mihinkään, joten oli tosi jännää! :)

Metroilimme siis takaisin keskustaan, josta ihanaksi yllätykseksemme löytyi heti avoinna oleva Zara. Näköetäisyydellä oli myös Gina Tricot ja Indisca, ja ajattelinkin helpottuneena että saanhan miä tietysti noihinkin tuhlattua mun 350€. Kumma kyllä Zarasta, mun luottokaupasta ei löytynyt juuri mitään, ja rahaa säästyi (onneksi) vielä muihinkin kauppoihin. Ennen siirtymistä GT:n maailmoihin Leni ehdotti että etsittäisiin SOUK, jossa sijaitsi topshop, dinsko ja monki, noin muutaman mainitakseni. Käsittämätöntä miten kauan senkin löytämisessä meni, jouduimme noloina kysymään H&M:n myyjäpojalta ohjeita.

Kaikki SOUKkia edeltävä oli kuitenkin ollut sen arvoista, sillä tunsin tulleeni kotiin kun astelimme sisään. Saimme kulutettua sen saloihin tutustuessa ihan tuhottomasti aikaa ja rahaa, ja söinpä myös ekaa kertaa elämässäni sushiakin! Nyt jälkeenpäin ajatellen se ei ollut krapulassa kovin hyvä idea, varsinkin levä maistui ihan hirveältä!


Shoppailtuamme koko päivän päätimme sijoittaa vielä viimeiset hynät taksiin ja bongasimme sellaisen viidentoista minuutin etsimisen jälkeen åhlensin edestä. Tolla reissulla ei kyllä selvitty mistään ilman jotain harmia, tässä tapauksessa taksikuski ymmärsi ohjeen "to the SILJA LINE terminal thank you" käskynä "to the VIKING LINE terminal thank you". Nehän on siis vissiin eri puolilla Tukholmaa! Neuvottelimme hinnan kuitenkin melko alas kun lupasimme soittaa jos tulemme syksyllä uudestaan, ja pääsimme vihdoin laivaan.

Tässä vaiheessa ei mieleen tullut mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa päikkärit, ja nukuimmekin tunnin ennen siirtymistä laivan uima-altaille. Sameassa ja kuumassa vedessä lilluminen kiinnosti ihan kaksikymmentä minuuttia. Itselläni henkilökohtaisesti kaksi syötyä sushipalaa oli jo poltettu loppuun ja mahani huusi murkinaa, joten pienen valmistelun jälkeen kävimme haukkaamassa pastat Mundossa. Kyseinen ruokailu meni ihan reisille kun olimme väsymyksestä ja nälästä hysteerisiä ja nauroimme hulluna kaikelle, en muista yhtään mille erityisesti.

Pastan jälkeen taxfree kutsui ja sain ostettua kerralla kaikki tuliaisetkin, olin hyvin ylpeä itsestäni. Mukaan tarttui myös kaksi pulloa viiniä, toinen turmiollisesti läppäkorkkinen ja litran sisäänsä vetävä tappoleili. Tämän ja useiden baarin puolella vedettyjen drinkkien tuloksena siis postauksen alkupäässä kuvailtu hirveysolo.

Marko oli tosi tyytyväinen tuliaisiin ja itsestänikin kerrankin tuntuu siltä että oikeasti sain rahalle vastiketta. Vähän harmittaa syntisen kauniit topshop-korkkarit jotka on niin korkeat että jalkoja pakottaa pelkkä ajatuskin niiden käyttämisestä. Kyllä mä vielä ne sisään ajan ihan vaikka väkisin!

Tänään on illalla Markon peli ja ennen sitä lainaneuvottelut Handelsbankenissa. Katotaan onko ne suopeita meidän The House-projektia kohtaan vai kaatuuko koko juttu rahoituksen puutteeseen. Ilmoittelen sitten mitä siellä sanottiin. Lisäilen myös kuvia sitä tahtia mitä niitä tytöiltä saan, puuttuvien kuvien joukossa on aika helmiä otoksia esim. perjantailta :DDD

P&C
Milka

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Kotkasta...

Olen kai siitä kummallinen "pikkukaupungin" nuori, etten koskaan ole kaivannut täältä pois. En edes teininä kun kaverit haikailivat pääsystä kauas vanhemmista ja Kotkan tunkkaisesta kaikkitunteekaikki-ilmapiiristä. Olin hyvin tyytyväinen pienen paikkakunnan luomaan turvallisuudentunteeseen, ja olen edelleen varma siitä etten tule koskaan muuttamaan täältä muualle.

Kotkassa on ihanteellisia alueita perheen perustamista ajatellen, ja se tulee olemaan ohjelmassa parin, kolmen vuoden sisään joka tapauksessa. The House-projekti on oikein mallikas esimerkki pesänrakennusvaistostani, ja vaikka talo sijaitseekin Sunilan vieressä (olen ollut hyvin tarkka siitä ettei kellekkään jää epäselväksi, että se on HAKALANMÄKEÄ, eikä Sunilaa virallisesti) se on mahtavaa aluetta lapsia ajatellen. Ei kovin muodikasta, mutta tässä tapauksessa käytännöllisyys saa mennä prioriteettinä ohi.

Ainoa negatiivinen asia Kotkassa on palveluiden ja elämyksien vähäinen tarjonta. Oletetaan nyt vaikka että istut tiistai-iltana himassa tylsistyneenä etkä haluaisi vielä ruveta nukkumaan, niin MITÄ TEET? Kotka ei tarjoa ainuttakaan mielekästä aktiviteettia nuorille, mikäli baarissa tyhjänpanttina istuskelu arki-iltana ei kiinnosta. Ja don't get me wrong, ei tää nyt niin takapajula ole etteikö meiltä löytyis esim. leffateatteria, mutta siihen se sit jääkin!
Myös kauppojen ja yöelämän köyhä kirjo ärsyttää, mun mielestä Kotkasta uupuu nuorten suunnittelijoiden ja yrittäjien tarjontaa. Täällä kun kuitenkin varmasti löytyy osaavaa ja luovaa tekijää!

Koenkin että Kotkan pitäisi tukea nuoria yrittäjiä ja kulttuurin- ja taiteiden ja käsitöiden tuottajia enemmän, jotta nuorten virta ei olisi jatkuva Kotkasta poispäin suuntautuva tsunami. Yksi hieno asia jonka olen huomannut nyt blogeja selailtuani on se, että Kotkasta on noussut jopa kaksi hienoa ja suosittua blogia:


Labels or Love

Anna S.

Isommissa kaupungeissa yrittäjät ja ketjut ovat ymmärtäneet käyttää bloggareiden suosiota hyväkseen, ja esimerkiksi testauttavat tuotteitaan heillä, kutsuvat heitä erilaisiin avajaisiin ja alennusmyynteihin. Näin he saavat lähes ilmaista mainostilaa ja tunnettavuutta nuorten keskuudessa, sillä let's face it, nuoret naiset jotka näitä blogeja aktiivisesti seuraavat, ovat yksi tämän maan suurimmin kuluttavista ostovoimista! Ilmiö on hyvin tuttu mainosalalla muutenkin, sillä julkkiksia, urheilijoita ja muita tunnettuja henkilöitä on käytetty promoamaan ja mainostamaan tuotteita iät ajat. Ja kansa ostaa, sillä täytyyhän sen olla hyvää kert Litmanenki sit käyttää?


Miksei siis Kotkassa? Empiirisesti toteutetussa gallupissa oman kaveripiirini seassa on selvinnyt, että juuri nämä työssäkäyvät nuoret naiset, iältään 20-27, ovat autuaan tietämättömiä blogikulttuurista ylipäänsä! (Note to self, metelöi blogista enemmän!) Se myös lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, etteivät potentiaaliset mainostajatkaan tajua/tiedä näistä edullisista keinoista tuoda palveluitaan ja tuotteitaan Kotkalaisten (ja aiemmin mainittujen blogien tapauksessa myös muiden paikkakuntien) nuorten tietoon.

Pitäisikö itse aloittaa tämä lumipallon vyörytys? Avaan siis näyttelyni Pub Albertissa (:DD) 1.7.2009 alkaen, ja taidankin kutsua pari Kotkalaista blogitarta tsekkaamaan aikaansaannoksiani ja nauttimaan drinksuja.
Toinen mainio tilaisuus on kutsua heidät vuodenvaihteessa avattavan Fitergon (kuntokeskus jossa työskentelen) seuraajan, Huumantielle avattavan jättiläismäisen hyvinvointikeskuksen avajaisiin!

Nyt kun olen virallisesti laittanut homman käyntiin, voin haastaa myös muut Kotkalaiset bloggaajat tekemään samoin! Täytyyhän meidän jollain lailla saada Kotka maailmankartalle, muutenkin kuin tappamalla ketään, se kun on tuntunut olevan kovin tehokas keino Kotkalaisten nuorten keskuudessa saada palstatilaa iltapäivälehdistä.


Tästä se lähtee,

P&C
Milka

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Voi katkeruutta.

Tälläisenä päivänä mun duuni on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta toivoisin että voisin olla ulkoduunissa, jotta sais nauttia näistä Suomen kesän harvoista hellepäivistä, mutta toisaalta taas ois ihan kamala ajatus tehdä jotain raskasta fyysistä jobia tossa paahteessa! Mulla on asiat ihan kivasti täällä hyvin ilmastoidussa kellarissa päätteen ääressä.

Perjantaina suuntana on siis Tukholma ja ohjelmassa risteilyä, hyvää ruokaa ja seuraa sekä irvokkaan paljon ostoksia! Mulla on vielä tää viikko aikaa rypistää tota mun laiharia, joka koki taas kovan takaiskun viikonlopun ylppärien ja muiden sembaloiden takia. Nyt ei ykkösprioriteettina ole niinkään saada painoa alas, kuin poistaa nestettä joka kertyi salakavalasti kahden päivän dokauksen myötä mun niveliin ja poskiin. Sormia oikeen polttelee kun taivuttelee niitä aamulla, ihan kamalaa. Tiedän että laivalla taas repsahtaa, mutta sen olen jo etukäteen antanut itselleni anteeksi.

The House-projekti on nyt sillämallilla, että lauantaina käytiin krapulassa kirjoittamassa alle meidän oman kämpän välityssoppari ja tekemässä kirjallinen tarjous terhakkaasta kolkytlukulaisesta. Tarjottiin 164t, mikä toki on melko paljon alle pyynnin (189t) mutta ei se ole tyhmä joka pyytää! Maksimihinta joka ollaan varauduttu maksamaan pyörii 170000 tienoilla, joten saas nähdä mihin päädytään. Tänään välittäjä laittoi viestiä Housen omistajien vastatarjouksesta, joka oli hulppeat 183000! Ohhoijaa. Tietysti kaikki on suhteellista ja meidän maksukyky on täysin verrannollinen siihen kuinka paljon saadaan omasta asunnosta. Välittäjä lähtee 89 000€:sta, mikä tietysti alueeseen nähden olisi oikein käypä hinta tosta meidän söpöstä kaksiosta. Laitan siitä illalla tähän postaukseen kuvia vielä, sellaisia missä olen puunannut kämpän lattiasta kattoon. Pari tuntia vielä töitä jäljellä tämän päivän kymmenestä keposesta tunnista ja sitten kotiin siivoamaan ja kuluttamaan kaloreita.

Mua yritettiin iskeä tänään linja-autoasemalla! :D Mua ei KOSKAAN tulla iskemään edes baarissa, tai jos tullaan niin sitten se on joku just 18v. täyttäny lökäpöksy joka on kuullu et vanhemmat naiset on helpompia. Joo, tänään siis linskillä luokseni käveli poika nimeltä Kimmo (tuoksahtaen hyvin vienosti oluelle, ei siis ehkä ihan selvinpäin) ja kysyi josko lähtisin sen kanssa rannalle. Pahoittelin ja kerroin meneväni töihin, jota siinä sitten surkuttelimme, toinen vähän enemmän tosissaan kuin toinen. :) Kimmo halusi juuri ostamiani salmiakkisisuja ja annoin yhden myös matkalle, toiveikkaana että eväät saisivat tän herran poistumaan mansikkalahden suuntaan. Ei toiminut! Uusi ystäväni kertoi olevansa Kotkassa palauttamassa jotain koulutehtävää vain tämän ja huomisen päivän ja kysyi lähdenkö syömään sitten, kun en rannalle lähtenyt. Olin jälleen pahoillani ja totesin ettei Marko varmaan kauheesti tykkäis asiasta, johon Kimmo että "no onko sillä väliä?"

"Onko sillä väliä?" Mua sylettää se että olen joskus menneisyydessä ollut yhtä ääliö mitä uskollisuuteen tulee. Nyt ei tulisi mieleenkään lähteä kenenkään muun messiin tai tehdä mitään tuhmuuksia Markon selän takana. Sanoin Kimmolle siis että "kyllä sillä on väliä, jopa tässä moraalittomassa maailmassa", ja mies poistui, mutta huikkasi mennessään, että soittele, numero on sama ku ennenkii! En siis koskaan ollut tavannut tätä tyyppiä aikaisemmin.

Oon miettiny myös pettämisen ja tuhman/sopimattoman käyttäytymisen rajoja. Aikaisemmin olin sitä mieltä et voin pussailla ja halailla mun kaveripoikia vapaasti, istua sylissä yms. koska oon touchy-feely-person. Nyt kun mietin, että Marko halailis ja pussailis jotain sen tyttöpuolisia kavereita ja istuttais niitä syliinsä ni sieppaahan se!

Tätä "tee muille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän"-sääntöä aion myös noudattaa laivallakin, vaikka kaikkihan tietää, että se mitä tapahtuu laivalla jää laivalle.


Missä menee sun mielestä pettämisen raja?

P&C
Milka